Porkkalan selän keskivaiheilla loppui tuuli ja usko, ja moottori lähti käyntiin. Miltä mahtoi Mahatma Ghandilta tuntui kun hän käveli Intiassa merelle suolaa tekemään. Päämärää sentään oli. Tämän päivän 6 h moottorilla ajo tuntui kyllä ihan pitkältä marssilta, erityisesti siinä vaiheessa kun pääsimme Barösundetin väylältä Jussarön kulmille ja siellä oli tuulta.
Mutta matkan varella oli sentään tarjoilua
Kuka ohjaa? Ei niin äänetön kaverimme Ray.
Käväisimme sitten Jussarössä. Siellä oli huonosti pakattu mutta jopa toista riviä oli aloiteltu. Päätimme jatkaa matkaa Byxholmenia kohti, joka oli vain 7 mailin päässä. Purjeetkin nostettiin kun tuuli oli niin mukava. Pientä matkaa sitten kryssittiin kunnes tuuli kääntyi aivan väylän vastaiseksi ja kippari päätti ettei ole ihan järkeä todella kapealla väylällä luovia. Ja kun tuuli yltyi melkein 10 sekunttimetriin niin johan olia taas hymyssä pitelemistä.
Siinä sitten tuli pohdittua Byxholmenia ja yön tuulia. Satama on avoin lännen ja pohjoisen välisille tuulille ja ennuste lupaa juuri sitä. Joten varasuunnitelman varasuunnitelma kehiin. Tammisaaren kansallispuisto on juuri näillä kulmilla ja Rödja ja Skedö ovat sopivasti suojaisia. Eiku sinne. Rödjan vanhan kalastusmökin laiturissa oli juuri tilaa.
Ja aika upeita näkymiä luontopolun näköalatornista
Ja pienen sisäjärven joutsenperhekin tuli nähtyä. Tässä perheessä ei ollut kuin kaksi poikasta. Toista oli siinä viisilapsisessa perheessä jonka kohtasimme keskellä väylää ja piti väistää. Emo sähisi sen verran että oli parempi kiertää. Ja taas oli kamera kajuutassa…..
Pikkugrillaukset ja vähän korttipeliä jälkiruuaksi ja kohta saunaan.
Huomenna sitten aamuvarhain Hankoon.
The joys of life. Sailing. Travel. Food. 