Sai täältä ihan ruokaakin. Päivän erikoinen oli chateaubriand, yllättäen ranskalaisilla ja joku bearnaisekastike. Jätimme kuitenkin väliin, sillä olimmehan syöneet päivällä kipparin erinomaista possunfilettä.

Tunnelma oli rento ja kansainvälinen. Tänään kielivalikoimassa oli ruotsin lisäksi suomea, englantia, ranskaa ja hollantia. Suomi ja hollanti taistelivat vähemmistökielen tittelistä.

Paluumatkallamme olisimme mieluusti tutustuneet paikalliseen museoon, jossa näyttely saaren historiasta luotsauskauden ajalta. Kausi on kuitenkin ohi, ja museo laitettu kiinni. Enis vuonna ehkä sitten….

Jotain kuitenkin jäi…..

Kippari on monesti ottanut ongen esiin. Tänä vuona kun on jopa kalastuslupahankittu, niin virveliäkin on heitetty. Saalis on ollut laiha, vaikka aina välillä joku särki on napannut kiinni. Nauvon satamassa oli muutama vintiö jolla oli erinomaiset syötit, pakastekatkarapuja. Kejsarbodeista sitten syöttiä ostamaan ja laiturille mato- eiku katkarapuongelle.

Eipä kauaa tarttenu ihmetellä. Aika oli juuri ennen auringonlaskua, niin kuin jossain oppaassa sanotaan. Koska selkeää suunnitelmaa kalojen hyödyntämiselle ei ollut, pienet särjet ja ahvenetkin päätyivät takaisin mereen kasvamaan isommaksi. Nämä kuitenkin kippari päätti perata käyttöön, koska oli niin onnellinen että vihdoinkin, monen vuoden jälkeen syötävän kokoiset tai ylipäätänsä, ahvenet olivat käyneet koukkuun.

Koska perkaaminen on tavallisesti hoidettu jo kauan ennen S-marketin kalatiskiä ja sielläkin valitaan mieluummin valmiiksi fileerattu, piti ihan muistella edellistä kertaa. Siitä on jo reilusti toistakymmentä vuotta, ja silloinkin oli jokin pikkuhauki kyseessä eikä niin nokonuukaa.

Tässä kuitenkin lopputulos. Grilliä i nyt jaksanut kaivaa esiin, ja laiskuuttani en jaksanut edes fileoida (asia jonka varmasti jaksan ensi kerralla) niin kalat heitettiin pannulle voimariinin perään. Ja oikein hyvä pieni iltapalahan siitä tuli. Ahvenissa on kyllä paljon ruotoja….