Elokuun lopussa vietettiin Venetsialaisia ympäri maata. Me hyppäsimme heti perjantaina Rosindan kyytiin ja jouduimme aika pitkälti tyytymään moottorivneilyyn. Saavuimme Bockhamniin juuri sopivasti pimeyden jo syleilessä laituria.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ajoissa, ja saimmekin mennä aivan mukavassa kaakon ja etelän välisessä tuulessa. Savuimme Loviisan Laivasillalle jo yhdentoista aikaan aamulla: Ehdimme siis upeasti kiertelemään Wanhojen Talojen päivillä ja näkemään maailman pisimmän ruokapöydän.

Ja illa tietysti muinaistulet sytytettiin ja pienet laituritanssit pidettiin.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna saimmekin sitten mukaan vanhemman “teenage mutantin” poikaystävineen. Retkeilimme ihan Killinholmenille saakka ja nautimme upeasta kelistä.

Yllättäen, kippari oli sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan ulkona koirien kanssa. Samalla muutama kuva rauhallisesta saaristosta jäi muistikortille.

Kesän viimeinen retki suuntautui syyskuun loppupuolella Helsinkiin. Tavoitteenamme oli pitkästä aikaa rantautua Suomenlinnnaan.

Saavuimmekin Helsinkiin vauhdikkaasti yhden aikoihin, mutta satama oli tupaten täynnä upeana syysiltapäivänä. Meillä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan vapautuvia paikkoja, sillä illaksi oli varattu teatteriliput.

Jatkoimme siis matkaa Katajanokalle, josta oli aika mukava kävelymatka Kaupunginteatteriin. Sunnuntaina olikin sitten aika palata kotiin.

Siinäpä ne kesän retket sitten olivatkin.