Lomalla ei saa olla kiire, ja niinpä lähdimme rennosti liikkeelle. Kippari oli aamutuimaan kömpinyt veneelle asentamaan köydenvapauttajaa ja pari knaapia mastoon. Samalla keikalla tuli pestyä kansikin, sillä lokeille ei enää riitä normaalit pommitusvarusteet. Nyt oli otettu ihan munatkin käyttöön. Kenen muna lienee varastettu.

  
Lähdimme siis puolilta päivin kotoa ja koukkasimme Hesburgerin kautta maittavalle pikalounalle. Satamassa totesimme että Emäsalossahan tulee ihan reippaasti ja puuskissakin pirusti. Tavoitteem oli kuitenkin idässä päin, ja lounaistuuli olisi siis myötäinen. Emäsalon suojassa ei siis pitäisi olla ongelmia.

Aurinkoisessa kelissä lähdettiin matkaan ykkösreivillä. Orrbyn selkä ei kuitenkaan ollut ihan niin suojainen kuin kippari oli olettanut. Puuskissa tuulimittari pamautteli 14 m/s lukemia, joka on jo ihan riitävästi. Markustusmukavuuden takia vedettiin kakkosreivi. Siitä huolimatta kapteenska meinasin kovassa puuskassa ajaa väylämerkin yli kun Rosinda lähti omia aikoja nousemaan aivan liikaa.

  
Tirmoon salmeen tultaessa, meillä oli melkein täysmyötäinen ja lossia kohtia ajettiin seitsemää solmua. Eikös Åsa ja Eric tulleet Trumfilla ja pyyhälsivät ohi mennen tullen. He olivat kiertäneet Emäsalon, ja totesivat että meno oli vauhdikasta. Lossin kohdalla on aina yhtä mukavaa jännittää lähteekö se just sopivasti. Kapu hidasti vauhtia vetämällä keulan ihan sisään, ja lossin lähtiessä ylittämään isokin säädettin niin, ettei se vedä. Ja heti kun lossi oli mennyt, kaikki purjeet taas levälleen ja menoks.

   
 Pääsimme Bockhamniin ihanassa auringonpaisteessa. Iltaa kohden tuulikin tyyntyi ja saimme nautittua hetken yhdessä ennen kuin auringon lämpimät säteet painuivat puiden taakse.

  
Sunnuntaina matka jatkuu itään. Kippari haluaa trimmata mastoa aamulla, joten katsotaan koska lähtö on. Tavoitteena on kuitenkin päästän Svartholman linnoitussaareen illaksi.