Onhan se selvää, että kun olimme edellisen yön vahtivuorossa niin väsy alkaa painaa aattona jossain vaiheessa. Kippari on saanut siitä jonkin verran palautetta. Jos kuitenkin on sellainen tilanne että mitään kiireellisempää askaretta ei ole, niin minkä takia ei sitten univelkoja kuitata?
Heräämisen jälkeen kippari siirtyi sit henkilökuntatehtäviin, ja oli kapteenskan vuoro nauttia elämästä.
Jotta jaksaisimme paremmin miettiä mitä illalla syötäisi pihvien kera, oli selkeää että jokin alkupala piti taikoa. Lolakin ymmärtää hyvän päälle, ilmeestä näkee että prosciutto crudo ei olisi hassumpi hiukopala, meloneista jantikuista ei niin väliä…..
Juhannuspäivä ei valjennut ihan samoissa merkeissä kuin aatto oli loppunut. Pilevet o roikkunu matalalla ja pari pientä pisaraakin on alas saakka jaksanut. Se ei tietenkään ole estänyt näkemästä läheltä jotain uusia tuttavuuksia.
Tämä leidi on pitänyt pesäänsä saaremme mökin alla kunnes nyt viilettää ympäri laituria ja äkäisesti sähisee ohikulkijoille.
Joskus lapsille tulee väsy
The joys of life. Sailing. Travel. Food. 