Aamu sarasti hieman utuisena ja rauhallisella lahdella oli hiljaista eikä tuulenvirettä näkynyt. Kapteeni ei saanut nousta ylös aamukuudelta, suomen aikaa vaan käskettiin jatkamaan unia paikalliseen aikaan saakka. Vaikka kohtuu aikaisin ryhdyimme puuhaamaan, edellämme lähti muutama venekunta kuitenkin liikkeelle. Suomalaiset jonossa hieman pohjoiseen ja siitä sitten itään, muun maalaiset lähtivät valumaan etelään Tukholman saaristo kohden.
Tuuli oli kevyttä, mutta silti kelluimme ihanassa hiljaisuudessa eteenpäin, välillä kahta solmua ja välillä kovempaa. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi niin että moottorikin käynnistettiin, onneksi saimme sen sammutettua taas hieman myöhemmin.
Koska määränpäämme oli erittäin suosittu satama Tukholman saaristossa, aivan kivenheiton päässä keskustasta, päätimme vajaan kahden tunnin matkan päässä käynnistää taas kone ja varmistella paikkaa satamassa. Eihän siitä mitään jännitystä syntyisi jos etukäteen soittaa ja varaa paikan.
Paikka löytyi kuitenkin kohtuu vaivattomasti, hellettä riittii ja välimerellinen tunnelma helli meitä.
Vaxholmin historia on pitkä ja kunniakas ja huomenna tutustummekin linnoitukseen.
Ehkäpä jopa taas sorrumme ravintolaruokailuun, niitä kun riittää ihan näköetäisyydellä.
The joys of life. Sailing. Travel. Food. 