Aamu valkeni ihanan lämpimissä tunnelmissa. Hiostavaa ja ihanaa kuin jossain välimeren tunnelmissa.
Päivän historiallinen turistiannos saatiin käymällä Vaxholmin linnoituksessa. Erittäin mielenkiintoinen kohde. En itse muista aikaisemmin käyneeni linnoituksessa joka olisi oikeasti täyttänyt tehtävänsä johonka se on suunniteltu. Vaxholmen on tehnyt sen kahteen otteeseen 500 vuoden olemassa olonsa aikana. Ja onhan sillä yhteys myös Suomenlinnaan. Kun Sveaborgia ryhdyttiin rakentamaan, kaikki rahat menivät siihen, ja Vaxholmin linnoituksen laajentamiseen ja ylläpitoon ei liiennyt riittävästi rahoja. Kun Suomi siirtyi Venäjälle, Vaxholm oli taas kuningaskunnan itärajalla ja kummasti löytyi varoja parannuksiin. Aina kun parannuksia tehtiin, ne olivat valmistuessaan jo hieman vanhentuneita kun asetekniikka oli kehittynyt.
Lopullisesti linnoitus menetti merkityksensä kun 1850-luvulla uusinta ruotsalaista tykkitekniikkaa kokeiltiin tykkivene Hildurista. Kolmas ammus meni läpi kahden metrin paksuisista muureista. Onneksi uutta ja uljasta linnoitusta rakennettiin vähän matkan päähän.
Lopullisesti Ruotsin armeija laski lipun linnoituksesta vasta 2005. Siihen saakka Vaxholmilla oli merkitystä Tukholman puolustuksessa. Nykyään liikkuvat rannikkojääkärit hoitavat hommaa, ja tukikohtakin on siirretty jonkin matkaa etelämmäksi.
Kapusimme myös torniin jonne on tasan 130 porrasta. Porraskäytävä oli hämmästyttävän leveä, noin metri. Näkymät olivat huikeat ja täältä katsottuna ymmärsi kyllä miksi juuri tähän kohtaan laitettiin linnoitus.
Huomista mietimme vielä. Lähdemmekö hieman kruisailemaan aivan Tukholman keskustaan, vai jätetäänkö se johonkin toiseen kertaan. Se nähdään sitten aamulla kun sätiedotusta on katseltu tarkemmin.