Olipas mielenkiintoinen päivä. Aamulla pääsimme pitkän matkka mukavasti purjeilla. Barösundin ränni on aina yhtä mielenkiintoinen, ja jos GPS toimis moitteettomasti, olisi kippari varmasti piirtänyt reitin Jussaröstä hieman toisella tavalla. Koska ei toimi, hän muisteli aikaa ilman laitetta ja sellaista kertaa missä meinasi mennä samalla tavalla aamuaurinkoon purjehtiessa yhden karin päältä. Tiedettiin että se on jossain edessä, muttei nähty ennen kuin oltiin aivan vieressä…. Joten turvallista reittivalintaa suosittiin tänään. Se tietysti kostautui, tuuli kun hölmösti puhalsi kaakosta ja jossain vaiheessa ränniä se muuttui vastaiseksi ja purjeet vedettiin alas. Barösundin rännissä toivotaan länteen päin mennessä koillistuulta ja paluumatkalla lännen ja lounaan paikkeilla olevaa. Silloin on elämä helppoa. Meille ei ole näin pitkään aikaan käynnyt.
7.8.2013 Stora Svartö
Porkkalan selän auetessa, tuuli oli vieläkin kaakon puoleista joka tiesi kryssimistä. Mutta vähenevässä tuulessa ja pienessä aallokossa tämähän oli helppoa touhua. Siksakkia vedettiin kivasti reilusti puolen välin yli, ja sitten se tapahtui. Nopeus näytti nollaa, tuuli pyöri, tai siis se mitä oli jäljellä, ympärinsä ja mukava pieni sadekuuro tuli niskaan. Siinä vaiheessa purjeet tulivat taas alas ja 80 desibeliä Volvo Pentaa täytti kuuloaistit.
Tuuli kyllä palasi, sopivan voimakkaana mutta suuntaa vaihtaneena. Määränpäähän ei ollut enää kovinkaan pitkää matkaa ja laiskuus ylitti harmistuksen ja moottorilla jatkettiin loppumatka.
Stora Svartö on aivan uusi kokemus. Monta kertaa ollaan ohi ajettu ja nähty useampiakin purjeveneitä paikalla. Viimeeksi havaittiin että alueen omistaja, Helsingin kaupunki, oli myös rakentanut laiturin. Porkkalan Dragesviken on nähty niin monta kertaa että määränpää oli selvä. Lyhyempi matka ja aivan väylän vieressä. Hieman kyllä jännitti, kun merikortissa virallisen pienväylän syvyys on 1,2 m ja meillä n 60 senttiä enemmän tarvetta. Mutta nähty mitä nähty, ja satamakirjat kertovat väylässä olevan tarpeeksi vettä. Edes Ruotsin kokemukset eivät estäneet yrittämästä.
Kaikki toimivat laitteet laitettiin nauhoittamaan reittiä keppien välistä eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Oma kaiku näytti pienimmillään 2,5 metriä joten kaikki hyvin. Laiturin tähystys kiikareilla tarkemmin olisi tietysti helpottanut hieman. Selkeästi on kirjattu siihen että “EI TÄHÄN KIVIÄ” ja paikkaa piti hieman hakea. Ankkuri mereen ja paikka kuitenkin löydettiin laiturin päästä ja koirat pääsivät haukkuen laiturille. Sen verran taisi hätää jo olla, ettei kumpikaan jaksanut odottaa hihnan kytkemistä vaan ryntäsivät lähimmälle määttäälle. Päästä saakka näytti tulevan…..
Tarkastelimme laiturilta tilannetta ja totesimme että aika harva paikka tässä meille sopii, joten jotain parempaa on keksittävä ruuhka aikoja varten. Nythän olemme aivan yksin tässä. Toisella puolella salmea, varsinaisessa bilepaikassa Lähteelässä, ei näytä olevan kovinkaan paljon enemmän väkeä. Selkeästi lomakausi alkaa olla ohi.
Huomisen sääennuste vetää mielen hieman apeaksi. Tuulta hädin tuskin lainkaan. Perjantai iltapäiväksi jolloinka suuntaamme kotiin taas on luvassa juuri nyt ihan kiitettävästi. Keskiarvolla siis ihan ok. Mutta huomenna pitäisi päästä Helsinkiin, tosin aikaa meillä on perjantaihin klo 12 saakka……
The joys of life. Sailing. Travel. Food. 