Koska yöllä oli ukkosta ja vesisadetta veneen naaraspuoliset yksilöt päättivät päivystää, täristen ja huohottaen. Ensiksi kömmittiin kipparin kainaloon hakien turvaa vakaasta uroksesta. Kipparin mielestä oli pimeää ja kuumaa, eli yö. Silloin pistetään silmät kiinni ja nukutaan. Saadun aamuraportin mukaan, kipparilta meni siihen aikaa pari sekunttia. Kapteeni on vakaasti eri mieltä, sillä hän myös tunsi tärisevät ja huohottavat yksilöt vierellään. Huohotus ei tosin ollut ihan sitä mitä hän toivoi….

Aamuauringossa taivallamme nyt kolmen ja puolen solmun vauhtia. Olemme siis Katajanokan laiturissa arviolta viiden paikkeille. Vaikka aamiainen on vielä tukevasti vatsassa, mieli alkaa kääntymään lounaan puolelle. Tänään näyttäisi olevan jotain kanaa tiedossa. Olemme viime päivinä syöneet niin hyviä lounaita, että jääkaapissa odotta naudan sisäfile on jatkuvasti saanut odottaa vuoroaan. Tänään olisi sen viimeinen mahdollisuus päästä matkalla syödyksi, sillä todennäköisesti huomenna mennään viivana kotiin massiivisen velan oton jälkeen.