Anteeksi pyytäminen ja antaminen kuuluvat arkipäiväiseen kanssakäymiseen. Uskonnollisissa yhteyksissä puhutaan Jumalan anteeksiannosta. Roomalaiskatolilaisen kristinuskon suuntauksen mukaan ihminen käy syntinsä tunnustamassa ja pyytämässä niitä anteeksi ja pappi kuuntelee, ja päästää sinut synnistä ja antaa anteeksi tekosi, isän pojan ja pyhän hengen nimeen.

Ego te absolvo a peccatis tuis in nomine Patris, et Filii, et Spiritus Sancti. Amen.

Tämän jälkeen syntinen lausuu erilaisia rukouksia jotta hän pääsee näistä synneistään.
Muilla uskontokunnilla on hieman erilaisia toimintatapoja. Luterilaisen perinteen mukaan meillä ei ole tarvetta tällaiseen tunnustusrituaaliin. Isä Meidän rukous, jonka suurin osa meistä varmaan on joskus oppinut, on kuitenkin osa omaa perinnettämme. Siinä sekä pyydetään että luvataan antaa anteeksi.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Suurin osa kristityistä teologeista on sitä mieltä, ettei Jeesus olisi itse käyttänyt rukousta, koska siinä erityisesti pyydetään anteeksiantoa synneistä. Jeesus ei kuitenkaan kristinuskon mukaan tehnyt koskaan syntiä. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että Jeesus on halunnut samaistua ihmisten ahdinkoon ja rukoillut opetuslastensa puolesta, sillä rukouksessa pyydetään “anna meille meidän syntimme anteeksi”, ei “anna minulle minun syntini anteeksi”.

Mitä anteeksiantaminen on?
Anteeksiantaminen on kun hyväksymme toisen ihmisenä kaikkine vikoineen ja virheineen. Unohtaminen on kun jätämme nämä virheet taakse eikä enää oteta esille. Silloin asiat eivät enää myöskään muodosta aitaa tai esteitä esimerkiksi parisuhteessa. Anteeksiantaminen on sitä että saa toisen ymmärtämään ettei kanna kaunaa tai vihaa jonkun rikkomuksen takia. Unohtaminen on ettei asiaan enää tarvitse palata tai viitata.

Anteksianto on mahtavin osoitus inhimillisyydestä mitä toiselle henkilölle voimme suoda. Altistamme itsemme havoittumiselle tulevaisuudessa, samalla työntäen loukkaukset sivuun jotta voimme avata keskusteluyhteyden uudestaan. Unohtaminen on yhtä suuri osoitus tästä inhimillisyydestä. Siinä päästämme irti tarpeesta kostaa menneitä vääryyksiä.
Anteeksianto on matka, prosessi, jossa on käytävä tietyillä tarkistuspisteillä ennen perille pääsyä. Joskus matka voi olla kivulias ja pitkä, sillä anteeksiannon prosessissa voimme kohdata itsellemme vieraiksi jääneitä tunteita. Vihaa on tärkeää tuntea, mutta siihen ei saa jäädä kiinni, on päästävä eteenpäin. Itse anteeksianto on usein prosessin lopullinen päämäärä, itse prosessi on yhtä tärkeä.

Onko anteeksi antaminen sitten mahdollista?
Vääryyttä kärsineellä saattaa olla suppeita käsityksiä anteeksiannosta. Hän voi sanoa: en anna ikinä anteeksi! Haluan kostoa. Vasta kosto parantaa haavat. Anteeksianto ei kuitenkaan ole kauppatavaraa, vaan omasta vihasta irrottautumista. Ihminen ryhtyy työstämään ajatuskuvioitaan uusiksi ja saa välimatkaa asiaan.

Anteeksianto ei ole enää teologian yksinoikeus, siitä on tullut työväline psykiatriassa ja ihmissuhdetyössä. Tutkimuksissa sen tehoa verrataan jopa penisilliiniiniin tulehdustautien hoidossa. Anteeksiantaminen on elämän vaikeimpia, mutta parhaimpia asioita. Taito on tarpeen, koska kukaan meistä ei pääse pakoon omaa, eikä toisten epätäydellisyyttä.

Anteeksianto ei palauta asioita entiselleen. Tehtyä emme saa tekemättömäksi emmekä seurauksia voi välttämättä pyyhkiä pois. Menneitä emme voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistamme niihin voimme. Siksi meillä on suuri vastuu tekemisistämme, sanoistamme ja asenteistamme. Loukkaamme toisiamme tahtomattamme ja tahallamme. Joskus loukkaannumme, vaikkei kukaan loukannut – luulimme vain niin.

Anteeksianto on prosessi joka tapahtuu ihmisen sisimmässä. Oman hyvinvointimme takia on tärkeä että osaamme antaa anteeksi ja se alkaa useimmiten siitä, että annamme itsellemme anteeksi. Katkeruus, koston hautominen ja pahuuden lietsominen mielessä kuluttavat voimia, vievät elämän iloa ja vaikuttavat jopa terveydentilaan. Mutta miten anteeksianto on mahdollista? Siihen tarvitaan läheisten tukea, puhumista ja sisimpien tuntojen purkamista.