Anteeksi antaminen

Anteeksi pyytäminen ja antaminen kuuluvat arkipäiväiseen kanssakäymiseen. Uskonnollisissa yhteyksissä puhutaan Jumalan anteeksiannosta. Roomalaiskatolilaisen kristinuskon suuntauksen mukaan ihminen käy syntinsä tunnustamassa ja pyytämässä niitä anteeksi ja pappi kuuntelee, ja päästää sinut synnistä ja antaa anteeksi tekosi, isän pojan ja pyhän hengen nimeen.

Ego te absolvo a peccatis tuis in nomine Patris, et Filii, et Spiritus Sancti. Amen.

Tämän jälkeen syntinen lausuu erilaisia rukouksia jotta hän pääsee näistä synneistään.
Muilla uskontokunnilla on hieman erilaisia toimintatapoja. Luterilaisen perinteen mukaan meillä ei ole tarvetta tällaiseen tunnustusrituaaliin. Isä Meidän rukous, jonka suurin osa meistä varmaan on joskus oppinut, on kuitenkin osa omaa perinnettämme. Siinä sekä pyydetään että luvataan antaa anteeksi.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Suurin osa kristityistä teologeista on sitä mieltä, ettei Jeesus olisi itse käyttänyt rukousta, koska siinä erityisesti pyydetään anteeksiantoa synneistä. Jeesus ei kuitenkaan kristinuskon mukaan tehnyt koskaan syntiä. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että Jeesus on halunnut samaistua ihmisten ahdinkoon ja rukoillut opetuslastensa puolesta, sillä rukouksessa pyydetään “anna meille meidän syntimme anteeksi”, ei “anna minulle minun syntini anteeksi”.

Mitä anteeksiantaminen on?
Anteeksiantaminen on kun hyväksymme toisen ihmisenä kaikkine vikoineen ja virheineen. Unohtaminen on kun jätämme nämä virheet taakse eikä enää oteta esille. Silloin asiat eivät enää myöskään muodosta aitaa tai esteitä esimerkiksi parisuhteessa. Anteeksiantaminen on sitä että saa toisen ymmärtämään ettei kanna kaunaa tai vihaa jonkun rikkomuksen takia. Unohtaminen on ettei asiaan enää tarvitse palata tai viitata.

Anteksianto on mahtavin osoitus inhimillisyydestä mitä toiselle henkilölle voimme suoda. Altistamme itsemme havoittumiselle tulevaisuudessa, samalla työntäen loukkaukset sivuun jotta voimme avata keskusteluyhteyden uudestaan. Unohtaminen on yhtä suuri osoitus tästä inhimillisyydestä. Siinä päästämme irti tarpeesta kostaa menneitä vääryyksiä.
Anteeksianto on matka, prosessi, jossa on käytävä tietyillä tarkistuspisteillä ennen perille pääsyä. Joskus matka voi olla kivulias ja pitkä, sillä anteeksiannon prosessissa voimme kohdata itsellemme vieraiksi jääneitä tunteita. Vihaa on tärkeää tuntea, mutta siihen ei saa jäädä kiinni, on päästävä eteenpäin. Itse anteeksianto on usein prosessin lopullinen päämäärä, itse prosessi on yhtä tärkeä.

Onko anteeksi antaminen sitten mahdollista?
Vääryyttä kärsineellä saattaa olla suppeita käsityksiä anteeksiannosta. Hän voi sanoa: en anna ikinä anteeksi! Haluan kostoa. Vasta kosto parantaa haavat. Anteeksianto ei kuitenkaan ole kauppatavaraa, vaan omasta vihasta irrottautumista. Ihminen ryhtyy työstämään ajatuskuvioitaan uusiksi ja saa välimatkaa asiaan.

Anteeksianto ei ole enää teologian yksinoikeus, siitä on tullut työväline psykiatriassa ja ihmissuhdetyössä. Tutkimuksissa sen tehoa verrataan jopa penisilliiniiniin tulehdustautien hoidossa. Anteeksiantaminen on elämän vaikeimpia, mutta parhaimpia asioita. Taito on tarpeen, koska kukaan meistä ei pääse pakoon omaa, eikä toisten epätäydellisyyttä.

Anteeksianto ei palauta asioita entiselleen. Tehtyä emme saa tekemättömäksi emmekä seurauksia voi välttämättä pyyhkiä pois. Menneitä emme voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistamme niihin voimme. Siksi meillä on suuri vastuu tekemisistämme, sanoistamme ja asenteistamme. Loukkaamme toisiamme tahtomattamme ja tahallamme. Joskus loukkaannumme, vaikkei kukaan loukannut – luulimme vain niin.

Anteeksianto on prosessi joka tapahtuu ihmisen sisimmässä. Oman hyvinvointimme takia on tärkeä että osaamme antaa anteeksi ja se alkaa useimmiten siitä, että annamme itsellemme anteeksi. Katkeruus, koston hautominen ja pahuuden lietsominen mielessä kuluttavat voimia, vievät elämän iloa ja vaikuttavat jopa terveydentilaan. Mutta miten anteeksianto on mahdollista? Siihen tarvitaan läheisten tukea, puhumista ja sisimpien tuntojen purkamista.

Anteeksianto ei ole helppo pikaratkaisu, eikä siihen voi pakottaa. Se ei ole alistamista eikä alistumista, ei ehtojen sanelemista, ei myöskään lupa jatkaa vääriä tekoja. Anteeksianto ei muuta väärää tekoa oikeaksi, kuten monet luulevat. Anteeksianto on mahdollista vasta, kun muistaa, ymmärtää, tunnistaa tai tunnustaa olevansa loukkaantunut ja väärin kohdeltu. Esimerkiksi liian kiltit yrittävät sitkeästi uskotella itselleen sekä toisille, etteivät muka koskaan ole yhtään suutuksissa. Viha kätketään sisimpään hautumaan katkeruudeksi. Anteeksiannon kohteita miettiessä ei saa unohtaa itseään. Jos ei armahda itseään, on mahdoton uskoa toisten ihmisten anteeksiantoon tai hyvyyteen.

Mahatma Ghandin periaatteet olivat totuus sekä väkivallatton vastarinta . Hän on totesi: Heikot eivät koskaan voi antaa anteeksi. Anteeksi antaminen on vahvojen ominaispiirre.

Vaikeina aikoina meidän on oltava vahvoja jotta löydämme sydämestämme voiman antaa anteeksi niille jotka meitä vastaan ovat rikkoneet.

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s