Olen jonkin aikaa pohtinut sitä mitä työhyvinvointi on, ja mikä sen suhde työtyytyväisyyteen on. Vai ovatko nämä asiat sittenkin samoja asioita eri nimillä? Tällä hetkellä työhyvinvoinnin johtamisesta ja työn tuottavuudesta puhutaan paljon, liittyneekö pitkittyneeseen hitaan talouskasvun aikaan.

Itse olen vuosikausia miettinyt sitä, minkä takia työpaikoilla aina työtyytyväisyystutkimustulosten julkistamisten jälkeen kaikissa organisaatioissa alkaa kauhea kuhina parannettavien ja ylläpidettävien kohtien löytämiseksi, ja sen jälkeen toimenpiteiden suunnittelua, aikataulutusta jne. Valaistus on ollut  heikkoa, työtilassa liian kylmää ja ruokalakin on meluisa. Lamppuja on lisätty ja ilmanvaihtoa säädetty ja ruokalan pöydät on järjestelty uudestaan. Näillä toimenpiteillä luullaan vaikutettavan perimmäiseen syyhyn joka on vaikuttanut arvosteluihin. Vähän niinkuin annetaan buranaa miehelle jolla on selkäkipua, kirveen vielä törröttäessä selästä. Syvällisempiä syitä harvemmin haetaan, pinnalta raapaistaan.

Pohdinnoissani työhyvinvoinnista ja työtyytyväisyysestä olen tullut aika yksinkertaisiin johtopäätöksiin. Olen ollut huomaavinani että samat asiat pätevät sekä asiantuntijoihin että suorittavan työn tekijöihin. Myös itseni kohdalla olen huomannut että lainalaisuudet pätevät erittäin hyvin. Kyse on kaikessa siitä, että perusesimiestyö tehdään hyvin. Ehkä siinä se vaikeus piilekin. Väitän, että myös tylsemmissäkin töissä työtyytyväisyys ja hyvinvointi voi olla korkealla tasolla kun seuraavat asiat ovat kunnossa: 

– kerrotaan henkilölle mitä häneltä odotetaan ja miten sitä mitataan tai arvioidaan

– annetaan säännöllistä palautetta toiminnasta

Näihin yksinkertaisiin tekemisiin liittyy tietysti monia ulottuvuuksia. Tässä muutama havainto.

Kunnioitus. On asia joka ansaitaan, sanojen ja erityisesti niitä seuraavien ja samansuuntaisten tekojen perusteella. Me emme voi vaatia kunnioitusta, se tulee jos sen asaitsemme osaamisemme ja tekojemme perusteella.

Käytöstavat. Tätä voimme vaatia. Käytösnormeille voimme asettaa selkeitä tavoitteita ja rajoja, eikä huonoa käytöstä tarvitse sietää. Vanhemmilla sukupolvilla on ollut tapana sanoa että heitä tulee kunnioittaa, mutta S-marketin kassalla etuileva ja tönivää mummoa ei voi mitenkään kunnioittaa. Minä kyllä voin käyttäytyä hyvin enkä sättiä mummoa vaan asiallisesti antaa palautetta toisten huomioon ottamisesta. Peruskäyttäytymiseen kuuluu tervehtiminen ja asiallinen kielenkäyttö.

Luottamus. Oman kokemukseni mukaan, osoittamalla luottamusta ja antamalla mahdollisuuksia, tulokset ovat olleet loistavia. Tietysti pettymyksiäkin on tullut, mutta onnistumiset peittävät nämä muistot. Tämä nostaa motivaatiota ja yrittämisen tasoa, ja sitä kautta sillä on positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen. Esimiehenä ja alaisena tulee aina myös muistaa, ettei kaikki seuranta ja raportointi ole epäluottamuksen osoittamista. Se on osa normaalia toiminnan seuraamista. Jos on liian paljon ja hölmöjä mittareita, tämä tietysti vie uskottavuutta.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, haluan muistuttaa Työturvallisuuslain määräyksestä “Työntekijän on myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.”

Tämä on erinomainen näkökulma yksilönvastuuseen. Olen vastuussa sekä omasta, että ympärillä olevien henkilöiden hyvinvoinnista.

Summa summarum. On selvää että monet ulkoiset tekijät kuten työvälineet ja turvallinen työympäristö pn oltava kunnossa. Pääasia on että perustehtävä ja siihen kohdistetut odotukset on määritelty ja keskusteltu kunnolla ja että näistä asioista saa säännöllistä, rakentavaa palautetta. Näistä syntyy työtyytyväisyys ja työhyvinvointi pysyy kunnossa.