14.6.2014 Nyt se alkoi

Tämän vuoden hengähdystauko alkoi tänään. Alkuperäisestä lähtöajasta myöhästyttiin muodikas tunti, eihän lomalla ole mitään kiirettä. Klo 13 köydet vihdoinkin irroitettiin, sanottaisko navakassa 10 m/s pohjoistuulessa. Lämpöä oli kuitenkin 12 astetta eikä vettä satanut joten keli oli mitä loistavin. Koska parhaimmat puuskatjo  tässä vaiheessa tupsahtivat 15 m/s voimalla, oli matkustusmukavuuden kannalta viisasta vetää isopurje suosiolla kakkosreiviin.

Tällä tavalla etenimme mukavasti kohti Helsinkiä. Määränpäänä oli Pihlajasaari, jossa koirat ajateltiin ulkoilutta ja jatkaa matkaa. Sinne päästinkin ennätysnopeasti. Keskinopeus oli mukava 6,2 solmua, huipun ollessa 8,2 siis GPS mukaan. Lokihan on vieläkin kalibroimatta ja näyttää kovaa mentäessä vielä kovempaa, ja hitaasti kelluessa vähemmän. Mutta ei se kapteeni ihan loppuun saakka ollu asioia miettinyt. Tämä selvisi kun kävimme Pihlajasaaren laiturin edessä kääntymässä. Se sijaitsee käytännössä saaren pohjoisrannalla, ja pikaista kylkikiinnitysvisiittiä varten tuuli olis painanut venettä aika tiukasti laituriin ja lähtö olis ollut mielenkiintoinen. Aina valpas kapteenska totesi, että Lauttaseeren liikkeet, bensis ja HSK kerhosatama ovat aivan vieressä ja pääosin hieman tuulelta suojattu. Sinne siis.

Bensalaituri oli tietty varattu ja kippari ajatteli että Maritimin asiakaslaituri voisi soveltua. Kartoista ei oikein ollut apua syväkyksen suhteen ja löysimmekin jonkun hieman matalamman kohdan ja köli taisia hieman jäädä kiinni. Eiku siis odottelemaan bensalaiturin vapautumista. Kiinnityksen jälkeen ei mennyt kuin vartti ja koirat olivat takaisin veneessä. Klo 18 matka jatkui.

Pihlajasaaren tarkastus ja odottelu veivätkin melekin tunnin “ylimääräistä” aikaa, mutta matka jatkui taas vauhdikkaasti. Ajatus oli pysähtyä Porkkalan Dragesvikeniin yöpuulle. Lipuessamme Lähteelän ohi, siellä näytti olevan pari vapaata poijua, mutta menimme silti ohi.

Dragesvikeniä lähestyessämme näimme jo kaukaa että tyhjää tilaa oli, ja rantautumismanölverit aloitettiin. Ja mitä vielä. Kun saavuimme poijukoukun etäisyydelle, ystävllinen kanssamatkustaja kertoi että paikat oli varattu partiolisille jotka saapuisivat takaisin yöpurjehdukseltaan. Pari fundeerauskierrosta ja päätimme jatkaa Porkkalanselän yli. Olihan keli mitä mainioin. Tästä lähdettin klo 22.

Porkkalanselkä ylitettiin laskevan auringon valossa ja yön hämärä hiipi päälle. Mutta vauhtia ylläpidettin saman tahtiin kuin päivällä muutenkin. Väylän kaartuessa enemmän pohjoiseen, tuulikin kääntyi vastaisemmaksi. Joutuisimmeko vielä kryssimään ihan viimeisillä maileilla ennen yöpaikkaa? Purjeet trimmaattiin tiukasti ja hieman annoimme periksi vauhdista ettei yhtään ylimäääristä manööveriä tarvitsisi tehdä.

Yön suhteellisessa pimeydessä saavuimme Jakob Ramsjön sataman laituriin klo 01.40. Auringonnousu näytti alkavan yhdeltä suunnalta kun toisella kuu möllötti upeana kirkkaalta taivaalta. Hetkeä myöhemmin, koirat oli taas ulkoilutettu ja oli aika painaa pää tyynyyn. Säätiedotuksen mukaan tämä ei ehkä ole viisain ratkaisu, sen näemme möhemmin ja joskus on nukuttava.

Kuvia myöhemmin…

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s