No jopas on päivitysten välillä kulunut aikaa. Hangosa tuli vietettyä ylimääräisiä päiviä tuulta ja kylmää suojasaa. Tuli sinne muutama muukin idän suunnalta ja rakeita oli kuulemma rapissut niskaan kiitettävästi. Ihan toimeettomana ei satamassa kuitenkaan istuttu. Kippari sai vihdoinkin tehtyä muutaman kesälomalle jätetyn tehtävän. Käsisammutin on nyt saanut uuden paikan salongin pöydän päässä, tiskialtaan alle saatiin uusi hylly ja karttapöydän sisuksiin kiinnitettyä lista joka pitää pientarvikkeet kauniisti paikoillaa. Mutta hieman pitkäkis aika kävi.

Onneksi yhdeksi illaksi pysähtyi aivan viereen aidot merikarhut. Veneen kippari oli kevyesti liikkuva 94 vuotias Nisse ja hänen “nuori” gastinsa 64 vuotias Bosse. Bosse oli sattumalta Ruotsin laivaston komentaja joka oli aikanaan seilannut myös täysrikatuilla purjealuksilla, mutta mikä parhanta, saanut Rope master koulutuksen englannissa. Eli köydenpunontataitoja löytyi. Niinpä kippari pyysi hänteltä hieman opastusta kesän opintoohjelmansa täyttämisessä. Tavoitteena on nimittäin oppia pleissauksen jalo taito. Siinä sitten pari tuntia turistiin ja kippari toivon mukaan jotain oppi. Ainakin ensimmäin pleissaus tuli tehtyä, ei kuitenkaan yhtä esteettisen kauniina kuin opettjalla, mutta kelpo suoritus kuitenkin.

Tänä aamuna lähdimme sitten aika varhain liikkeelle. Kellokin oli herättämässä viideltä, ja kun kuudelta sitten irroitimme keulaköydet, olimme vasta neljäs venekunta liikenteessä. Muut taisivat porhaltaa moottorilla länsi-luoteistuulessa, sillä edellämme näkyi vain horisonttiin häviäviä tikkuja. Ihansaa leppoisassa auringonpaisteessa me kuitenkin kryssimme länttä kohden. Mikäs siinä, aurinko paistoi, ja vauhtia piisasi 5-6 solmua ja hyvin pääsimme nousemaan kohti määränpäätämme.

Tätä ihanuutta kesti puoleen päivään asti. Sääennusteet ovat ihanan tarkkoja ja luvattu sadealue saapui klo. 11.53. Onneksi sääkartan yhden pisaran sade ei ole kummoista, kastelee silta. Kejsarhamniin rantauduimme heti klo 13 jälkeen. 

Nyt odottelemme sateen loppumista jonka pitäis olla joskus kahdeksan paikkeilla. Sen jälkeen lähdemmekin pienelle kävelylle. Tämän pysähdyksen syyhän on se, että kapteenska haluaa Farmors Cafén kakkupöydän äärelle nautiskelemaan. Ehkä muutama kakkukuva saadaan…