Rauhalliseen tahtiin hoidimme aamutoimenpiteet ja pakkasimme eväskassimme. Lastasimme eväät ja koirat kanoottiin ja suuntasimme kohti Napoleonin sarkofagia. Tarinan mukaan muotoillusta kivestä piti tulla Napoleonin arkku, mutta se odottaa vieläkin laivausta puisten parrujen päällä. Olemme useasti katselleet sitä veneestä, mutta nyt astuimme ensimmäistä kertaa maihin kanootin avustuksella.
Kun matkaa piti jatkaa kävelimme pienen metsäpläntin läpi. Kapteenskaa oli vaikeaa saada takaisin kanoottiin kun hän jäi poimimaan mustikoita. Ne olivat kieltämättä isoja ja maistuvia.
Kädet sinisinä hänet saatiin kuitenkin houkuteltua jatkamaan retkeä.
Meloimme Onaksen saaren kärkeen ja kävelimme upeilla rantakallioilla.
Lämpöä piisasi mutta maisemat olivat mukavat.
Saaren metsiköstä löytyi myös pieni sauna, ilmeisesti kalamiehet ova rakentaneet sen
Paluumatkalla koirat olivatkiin niin väsähtäneitä, että nukahtivat kanootissa. Mikäs siinä, olihan päivä pitkä ja jännittävä. Veneeseen pääsyään, nukkuminen jatkui sujuvasti.
The joys of life. Sailing. Travel. Food. 