Kaunissaari-Killingholmen

Emme kiirehtineet lähdön kanssa, ja köydet irroitettiin lauantai aamuna vasta yhdeksän jälkeen. Ensimmäisen tunnin puskimme moottorilla täysvastaiseen. Suurimmaksi osaksi sen takia, että saisimme lämmintä vettä ja pari. Päivän tiski saataisiin pois alta ennen varsinaista purjehusta.

Purjeet nostettiin suurin piirtein siinä, missä muutama päivä aikaisemmin oli genaakkeerilla seikkailtu. Nyt noustiin vastaiseen, eikä asiaa tarvinnut miettiä. Aurinkoisena päivänä ei tosin mietitty paljon muutakaan. Erityisesti ei aurinkorasvoja. Päivä oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellinen, eikä kylmä pureutunut luihin saakka.

Pidimme yllä oikein mukavaa vauhtia, ja Pernajan Lillfjärdenin tasalla piti päättää mitä tehdään. Vauhti oli sen verran hurmaavaa, että ajattelimme pääsevämme illaksi Kiilinkiin, ihan neljän tunnin sisällä. Kello oli silloin kakis iltapäivällä. Puolta tuntia myöhemmin, ihmettelimme mitä edellä menvät oikein seikkailevat, mutta tultuamme samaa kohtaan ei hymyilyttänytkään niin paljon. Kaikki rannikon asemat sanoivat että tuulta riittää mutta omat mitarit ja aistinvaraiset havainnot sanoivat jotain ihan muuta. Noin tunnin kellumisen jälkeen, käski kippari käynnistää moottorin. Lähimpään helppoon koirankusetuspaikkaan oli vielä tunnin matka ja se asia piti saada kuntoon. Suuntasimme Bredholmiin, jossa emme ole käyneet vuosikausiin.

Paikalle saapuessamme, kolmesta poijusta se paras oli tietysti jo varattu. Tuuli oli lännen puoleinen ja osuisi kylkeen. Eiku salmen toiselle puolelle Brokholmenin isoon laituriin. Siinä sitten kapteenska sanoi, että nyt koirat vaan käytetään ja jatketaan kun sitä tuultakin näyttää taas olevan. Kymmenen minuuttia myöhemmin olimme jo palaamassa äsken tultua väylää pitkin.

Matka sujui upeasti osaan matkasta, Pellingin eteläpuolella tuuli loppui ja kiersi ympyrää. Vihdoin otimme rautagenua, eli Volvo Pentan, käyttöön kuten monet edelle menevistäkin olivat tehneet jo aikaisemmin. Tunnin moottoroinnin jälkeen löysimme taastuulen ja pääsimme pois ryskyttävästä vasta-aallokon matkanteosta.

Äggskärin kohdalla matkanteko oli jo hulpeata, eikä tuulikaan tullut pahasta kulmasta. Vauhtia riitti 5-7 solmun välillä. Ylimääräinen pysähdys ja pläkässä lilluminen kuitenkin johti siihen, että auringonlaskun aikaan olimme vielä muutaman mailin päässä saaritukikohdasta. Valoa kuitenkin riitti, ja oli aivan mahtava päättää pitkä päivä ihanssa tuulen suhinassa ja laineiden liplatuksessa.

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s