Barösund 15.7.2015

Kipparin tautia oli pidetty kurissa popsimalla ibusalia kuin suolapähkinöitä, eikä edellisenä päivänä ollut vaivoja. Nenääkään ei tarvinnut niistää jatkuvasti. 

Aamulla oli kuitenkin sen verran lämmin olo, että kapu pätti tunkea kuumemittarin kainaloon. Lämpö lähenteli 38 ja olo hieman sen mukainen. Pääsimme taas rantaan ihanaan valmiiseen aamiaispöytään. Tämän jälkeen kapu ryhtyi soittamaan työterveyteen. Josko vaikka saisi reseptin suoraan Inkoon apteekkiin. Kuljettajakin oli laitettu hälytysvalmiuteen jos ihan Helsinkiin saakka pitää lähteä. 

Jätimme Katriinalle ja Juhanille haikeat jäähyväiset ja kiitokset aivan ihanasta vierailusta. Kapteenska ryhtyi urhoollisesti kiskomaan ankkuria ylös, kippari avusti vierestä. Edellisvuodesta viisastuneena, kapu oli laittanut pienen poijun kiinni ankkuriin ja näi se saatiin vaivattomasti ylös. 

Vielä ennen lähtöä kapulla oli pieni jäynä mielessä. Kun kapteenska hääri ankkurin pesussa, kapu hivuttautui kohti laituria katsomaan kuinka lähelle pääsisi. Kun kaptenska tämän vihdoin huomasi, oli hän todella riemastunut. Veneenmitan päässä laiturista, kaiku sanoi 1,9 m ja se riitti kapullekin jotta hän ymmärtäisi ettei lähemmäs ole asiaa. Ei ole kiva jäädä kölistä kiinni mutaan. Jokainen joka on saappaistaan sellaiseen jämähtänyt, tietää miten kivaa on yrittää päästä irti. 

Matkalla Barösundiin, lääkäri vastasi soittopyyntöön ja saimme sovittua antibiottikuurin Inkoon aptekkiin. Kun rantauduimme kaupan laituriin, kapu hyppäsi maihin ja ryhtyi soittelemaan taksia. Se ei aina ole niin helppoa. Varausnumeron hän sai heti, mutta 20 minuutin odottelun jälkeen taksi soitti ja kertoi että hän kerkeää kyllä hakemaan muttei palauttamaan. Kippari nappasi kuitenkin kiinni tarjouksesta, kai sitä jotenkin takasin pääsee. 

Hetken päästä taksari soitti kuitenkin uudestaan. Joku muu oli ehtinyt napata kyydin puhelun aikana. Niinpä kapu odotteli taksia. Kolme varttia tilauksesta, Lohjan taksi saapuikin. Hänellä oli ollut Kela-kyyti ja sattui vielä olemaan lähistöllä. Ja niin kapu sai lääkkensä ja oli takaisin lossirannassa pari tuntia lähdön jälkeen. 

Kapteenska oli ollut ahkera kapun reissun aikana. Ruokaa oli valmistettu ja kaupastakin oli ehtinyt hankkia herneitä ja mansikoita. Nythän matka voi jatkua. Vielä ei ole varmaa pysähdymmekö yöksi Jakob Ramsjööhön vai menemmekö suoraan Porkkalanselän yli. Kelihän on mikä ihanin, joten voisi olla mukavaa sekä purjehtia, että otta riippumatto esille ja keinua siinä ja lukea kirjaa. Molempien tekeminen samanaikaisesti ei oikein meidän veneessä toimi. 

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s