Johan kelpasi mennä vatsan viereen nukkumaan. Gastit A ja K valitsivat illan elokuvan, sillä luukut laitettiin kiinni estämään sateen tuloa sisään. Eli kuuro veti pään päältä yhdistettynä jatkuvaan tuuleen.

Illallisen suurin jännitysmomentti oli kyllä se, riittäkö perunat. Kippari oli hieman kritisoinut kapteenskaa siitä, että perunakattila oli täytetty aivan laitoja myöden. Keitinvesi roiski yli, eikä se ole kivaa. Porkkanat hävisivät alta aikayksikön ja pihvejä jäi pari kappaletta seuraavalle päivälle.

Mutta gasti K on ilmeisesti ottanut vaikutteita suursyöppö gasti A:lta. Vielä neljännenkään Nauvolaisen herkkuperunan jälkeen ei riittänyt. Kattilan viimeinen pottu jaettiin gastien välillä sopuisasti. Ilmeisesti raitis ilma ja kevyt purjehdus, sekä miehistöä jatkuvassa nälässä pitävä kapteeni tekivät tepposensa. Jälkkäriksi saimme ihanat punssirullat.

Yön aikana tuuli tyyntyi ja aurinko alkoi lämmittämään. Kippari sinnitteli punkassa melkein kuuteen saakka jonka jälkeen koirat pääsivät aamulenkille. Lähtiessään kippari ajatteli ettei kameraa tarvita. No tietysti tarvitaan. Ahvenanmaalainen metsäkauris ja kippari toljottelivat hetken toisiaan tyhmän näköisenä, toinen harmitellen kameran puuttumista ja toinen varmaan ihmetteli tyhmää turistia joka ei ymmärrä kuvata. Sitten kumpikin jatkoi matkaansa omien puuhien pariin.

Köydet irroitettiin heti seitsemän jälkeen hiljaisessa satamassa. Saksalaisvene pääsi livahtamaan ulos ensimmäisenä ja meidän jälkeen tuleekin jonoa ulos suojaisasta lahdesta. Gastit vetelevät vielä unia, lieneekö illallispuuhat olleet niin raskaita? Se hyvä puoli hyvin koulutetusta henkilökunnasta on, että kipparin ei ole tarvinnut tiskata pariin päivään. Riittää kun ruokaa laittaa niin gastit melkein tappelevat siitä kumpi saa tiskata ja kumpi kuivata.

Kohta saadaan purjeetkin ylös hieman viileässä luoteistuulessa.

Illan tuulessa

Poijutkin leikkivät uppopalloa kun tuuli painaa veneitä sivulle

Ei ihan kamera saanut vangittua sateenkaarta

Aamun ihanassa hiljaisuudessa