Saavuimme eilen iltapäivällä mukavan aikaisin ja saimme nauttiaauringosta koko iltapäivän verran.
Barbara, eli ilmatäytteinen kanootti, saatiin myös pumpattua. Gastit passitettiin heti matkalle uusia kokemuksia hankkimaan.

Tänä aamuna kapteenska ihmetteli golffajien intoa. Ryhmä toisensa jälkeen vyöryi kentällä eteenpäin. Ihmettelimme mikä on mahtanut olla ensimmäinen tiiausaika, sillä tänne satamaan viettävät reiät 12,13 ja 17. sen lisäksi näkyy reiän 18 tiiauspaikka. Joten kohtuu ajoissa on lähdetty jos ennen kahdeksaa viimeistä reikää lähdetään pelaamaan. Tosin kapteenskakin intoutui sen verran että kiikarit olivat tiukasti silmillä.

Klo 11 olikin sitten vuorossa Kastelholman linna. Kippari ja kapteenska ovat näitä linnoituksia katselleet Kotkasta Tukholman saaristoon saakka. Jokunen varmaan vielä keskiaikaisesta puolustuslinjasta puuttuu, mutta pärjäämme varmaan seuraavaan kesään. Mutta tulipahan taas päivitettyä tärkeitä tapahtumia menneisyydestä. Tällä kertaa emme jaksa käydä Bomarsundissa, jossa enemmän raunioita ja mielenkiintoista melkein lähihistorian tapahtumiin liittyvää tarinaa.

Hieman kevyet kengät, ja terävät aseet jalkaväkeä vastaan.

 

Vankilan intedentillä ei ollut hassumat olot

Mutta 1850-luvun vangeilla oli mukavaa olkipatjalla. Oli sentään käymälä..

1950 luvun asumusta

Nyt alkoi olla jo sen verran nälkä että päätimme pistäytyä kadun toisella puolella Smakbyn ravintolassa lounastamassa. Pannupihvit maistuivat kaikille oikein hyvin, ja annokset olivat aivan riittävätmkaikille. Ja sittenhän oli se Ahvenanmaan pannukakku-kisan vuoro. Kaikilla oli jälkiruokavatsassa sen verran tilaa, että päätettiin tilata annokset.
Kisa ei kyllä ollut kummoinen. Kapteenskalla ei ollut vertailukohtaa Jurmosta, joten muut raatilaiset vertailivat tuotoksia. Ulkonäöllisesti Smakbyn tuotos oli kieltämättä ehkä hieman parempi. Mutta koska maku ratkaisee, voitti Jurmon Café Kvarnen mennen tullen äänin 3-0. Kapteenska äänesti että ehkä tämä on nyt nähty.

Cafe Kvarnen, Jurmo

Smakbyn, Smakbyn.

Ruokailun jälkeen gastit antoivat periksi ja lähtivät veneelle hieman toipumaan kevyestä kulttuurija ruokailutuokiosta. Kippari ja kapteenska tietysti jatkoivat vielä Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pällistelyä. Ei ole kaikilla talonpojilla ihan vaikeata aina ollut…

Tätä kirjoittaessa, ei nuorisolla ole ollut suurta kaipuuta ruokailuun. Tietysti yksi ananas on pilkottu ja pari voikkaria vedetty, mutta varsinaista illallista ei ole tarvinnut tehdä. Unipuulle ollaan menossa ja huomenna matkataan kohti Maarianhaminan Itäsatamaa ja kauppoja. Kipparin on ennen nukahtamista syytä vielä katsoa miten kääntösilta avautuu ettei turhaan seisota odottelemassa.