Kippari heräsi aamulla normiaikaan, eli koirat pääsivät ulos heti kuuden jälkeen. Siinä sitten kuvailtiin aamuaurinkoa ja ryhdyttiin odottelemaan sämpylöiden tuloa. Ja nehän saapuivat heti kahdeksan jälkeen, säätiedotuksen kera.

Köydet irroitettiinkin sitten puoli yhdeksältä kun nuorisoryhmä vielä makasi punkassa. Kipparin mielestä oltiin kohtuu ajoissa ja laskelmien mukaan väylän kapeimman kohdan ehdimme ohittamaan ennen keskipäivän ruuhkaa. Purjeet saatiin ylös ihan Rödhamnin ulkopuolella ja tuulen suunta ja voimakkuus tuntuivat sopivalta. Mikäs siinä melkein viittä solmua mennessä ja ihania aamiaissämpylöitä mutustellessa.

Kääntyessämme pohjoista kohden matka jatkui mukavana, mutta kesken kaiken tuli melkein pläkä. Kippo keikkui eteenpäin alle solmun vauhtia, kipparin tiirailessa vedenpintaa havaitakseen mitään liikettä. Hän ilmoittikin, että jos näkyvissä oleva puuska ei toisi riittävästi vauhtia, Volvo ja Ray pääsisivät hommiin. Miten ollakkaan, tuuli tuli muutaman minuutin kuluttua ja matka jatkui mukavasti eteenpäin.

Sen verran hitaasti olimme kuitenkin edenneet, että kun pääsimme Degerbyn pohjoispuolen laivaväylän kapeikkoon, kello oli jo kaksitoista. Olimme jonkin aikaa kisailleet yhden Maxi 33 veneen kanssa ja kryssiosuudelle päästyämme he laittoivatkin moottorin käyntiin. Kippari sadatteli selkärangattomuutta kun kisa jäi kesken. Parin vendan jälkeen syykin alkoi selvitä. Kolmekymmentä metriä korkea ja parisataa metriä pitkä kerrostalo alkoi ilmestyä saarten takaa. Ensinhän näkyy vain savupiippu…

Tässä vaiheessa keulapurje tuli nopeasti sisään ja moottori sai kierroksia kapteenskan kädestä. Tämähän on se kohta jossa Viking oli karilla viime talvena. 

Siitäkin selvisimme sitten mukavasti ja siirryimme purjeisiin. Styyrpuurin halssilla vetelimme väylän reunassa yli viittä solmua odottaen seuraavaa

Tämän jälkeen kippari vetelikin sitten oikoteitä poissa väyliltä että seuraavat kaksi kohtaamista jäivät välistä. Tässä vaiheessa päivä alkoikin kuumottaa ihan mukavasti. Gasteja ei tosin kannella näkynyt koko aikana. Seglingen kohdalla ajelimme aika hiljakseen ja kippari oli jo sammuttanut toiveet iltateatterista.

Puoli viideltä olimme Glada Laxenin edessä, viime hetkessä. Nyt on laituri täynnä eikä taida edes ahtaamalla lisää mahtua. Kylkikiinnityksiäkin on laitettu.

Kippari päivittää blogia, ja miehistö odottaa kärsimättömänä ravintolaan lähtöä. Joten tarinaa on lyhennettävä…