Ohoijjaa! Kippari on näköjään taas laistanut toimistotöistä aurinkoisilla keleillä. Norra Styrsholmenille päästiin mukavasti ja saimme viettää iltaa ihan keskenämme. Isännät pääsivät kyllä lähtemään Helsingistä, mutta koska heillä on muuttopuuhat meneilläänn ja muuta säätämistä, eivät he aamuunkaan mennessä olleet päässeet saareen. Nautimme siinä rauhassa auringossa aamiaista jonka jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kyläpaikkaan.

Matkaa Stora Ekholmiin ei ollut myöskään kovin pitkä, vajaa parikymmentä mailia. Tuuli oli suunnitelman mukainen ja vain pari vendaa tarvitsi tehdä koko matkan aikana. Vauhtia saatiin pidettyä ihan mukavasti yli viiden, joskus yli kuuden solmun pitkiä pätkiä. Lupasimme Tapsalle että olemme perille siinä neljän paikkeilla, mutta upean tuulen siivittämänä hiivimme paikalle jo ennen kolmea. Kapteenska ei ollut kauhean innoissaan kun kippari ilmoitti hetkeä ennen perillepääsyä, että pysähtyminen tapahtuua vain purjein. Parkkipaikka on sattumalta viimeisen päälle mukava poiju saaren kupeessaa. Viimeinen pätkä piti tietysti kryssiä, ja isopurje otettiin alas hieman vääräoppisesti ja poijulle tultiin myötätuuleen valuen.

Iltaa vietettiin mukavasti syöden ja turisten. Tapsalla kun ei ihan ole tapana laittaa ruokaa liiaksi itselleen, niin meillä on tapana laittaa kunnon grillaukset pystyyn. Pärjäsimme graavilla siialla, entrecote pihveillä, halloumilla, maisilla, uusilla perunoilla ja jollain salaatilla. Jälkkäriä siirryimme nauttimaan toiselle puoelle saarta. Yöksi emme jaksaneetkaan soudella veneelle, vaan kellahdimme Tapsan vierasmökkiin.

Aamulla lähdimme hissuksin liikkeelle. Kipparin edellisten päivien reittisuunnittelu huipentui matkalla Kasnäsiin. Ihan pari vendaa tartti taas heittää. Loppumatkasta olikin aivan ihania puuskia. Kippari laittoi kakkosreivin paikoilleen, mutta antoi genuan olla täysin ulkona. Kapteenska sadatteli aina välillä kun oltiin neljättäkymmenettä astetta kallellaan. Ongelma ei ollut meidän yksin. Kun pääsimme Högsåran länsipuolelle väylälle, edellämme meni pari muuta. Osasimme varautua puuskiin kun katselimme toisia jotka vetelivät kallellaan.

Kasnäsissä pääsimme taas suihkuun ja täytettyä vesitankkimme. Ukkospuuskat ja sateet katseltiin jotain mitäänsanomatonta telkkariohjelmaa.

Maanantaina keli sitten petti meidät. Aamulla koiralenkillä kippari hädin tuskin näki eteensä sumussa. Niinpä muut toimet olivat hitaanlaisia. Sumun hälvettyä Kasnäsistä lähdettiin moottorilla, mutta nostettiin purjeet pikaisesti. Vauhtia ei kuitenkaan saatu melkein ollenkaan. Kippari hermostui ja laski purjeeet ja antoi Volvon tehdä töitä. Pääsimme ränniä pitkin muutaman mailin eteenpäin ja meri aukeni. Siinä vaiheessa tuulta taas löytyi, ja aika moni muukin nosti purjeet samassa kohtaa. On niin paljon ihanampaa vetää kuutta solmua purjein kuin viittä solmua moottorilla. Mutta Hangon edustalle kun päästiin, näkyvyys katosi täysin. Tuulikin hävisi, joten moottori käynnistettiin ison laivaväylän ylityksen jälkeen.

Hassunhauska yritys purjehdukseen tehtiin hieman Hangon jälkeen. Lounaan ajan sitä katseltiin, mutta matkaa oli jäljellä vielä sen verran että menimme Jussaröhön moottorilla.

Koska paikka on tuttu, ja pysähdyskin enemmän taukoluonteinen, emme helteessä lähteneet urheilemaan. Päikkärit veneen viileässä salongissa teki ihmeitä.

Tiistain etappi Stora Vårholmenille Katriinan ja Jussin oli vain viidentoista mailin mittainen. Odotimme aamun sadekuuron ja lähdimme liikkeelle. Purjein pääsimme Sandnäs uddin kahvilan kohdalle jonka jälkeen etenimme 1,2 m väylää pitkin varovasti moottorilla. Perillä meitä odotti ihana kesäkurpitsakeitto lounaaksi. Nyt rentoudumme saunan merkeissä. Illalliseksi odotettavissa on hyvin haudutettuua possun poskea….

Elviirakin nauttii iltapäivän auringosta

Huomenna katsomme sitten koska ja minne matka jatkuu….