Saunan jälkeen jatkoimmekin illallisella. Emäntä ei ollut kyllä vaivaa säästellyt, ja urheasti kamppailimme läpi alkuruuaat ja pääruuat jotta pääsisimme kiinni myös jälkkäriin. Tällaiset kevyet valkosuklaalime kakut osaamme kyllä hoidella.

Meidän syödessä, Rosinda heilui kärsivällisesti ankkurissaan.

Päätimme pimeyden tullessa jatkaa ilonpitoa aamubrunchin merkeissä. Tässähän oli hieman aikataulusovittelemista, sillä isäntäperheen miesväki nukkuvat hieman kauemmin kuin tunnetusti aamupirteä kippari.

Kippari nukkuikin hyvin pitkään ja ponkaisi pystyyn vasta seitsemän jälkeen katsomaan keli ja ennusteita. Hieman masentavaltahan aamupäivä näytti. Ensinnäkin olimme aivan sumun ympäröimänä, eikä välillä näkynyt edes mökkiä rannalla. Tuuliennuste oli kuitenkin erinomainen, mutta sadetutkassa näkyi ikäviä kuuroja. Ei muuta kuin Hesaria lukemaan. Onneksi se toimitetaan melkein minne tahansa, heti aamuviideltä.

Yhdeksän aikoihin aammulla saapui sitten aamiaiskuljetus. Olihan aivan selvää että emäntä oli taas häärännyt aamuyön tunneista alkaen, sillä sen sortin hotelliaamiainen oli tarjolla. Sillä aikaa kun nautimme aamupalasta, Aiku-koira yritti selkeästi haikuilla, mutta kenenkään mielestä hänen lausuntansa ei ollut mitenkään loistavaa.

Kymmenen jälkeen olikin aika kiittää aivan upeasta kestityksestä. Kiitos vielä kerran Katriinalle, Jussille ja Villelle aivan upeasta käynnistä. Ja eikös ne sadepisarat alkaneet tippua juuri kun astelimme laiturille.

Ankkuri oli kiinni pphjassa kunnolla. Hieman sai ajella ees taas että mutapohja suostui päästämään irti. Kovenevassa sateessa ajelimme isommalle väylälle jossa saimme purjeet ylös. Pääsimme aivan Barösundin lossille saakka ennen kuin mottori laitettiin käyntiin.

Inkoon Jakob Tamsjön kohdalla oli taas aika vetää rätit ylös kuivumaan, nyt puolipilvisessä lounaistuulessa.ihanaa kun pääsemme revittlemään Porkkalan selän yli reilun kuuden solmun vauhdissa. Tällä tuulella olemme todennäköisesti Helsingissä illalla. Huomenna ehkä kippari saa Burger Kingin Whopperin, jota hän on himoinnut enemmän tai vähemmän parin kuukauden ajan. Tosin ihana aamiainen ja muisto eilisistä possun poskista hämärtävät täysin purilaisen tarpeen.

Nyt taitaa sitloorakin olla sen verran kuiva, että Pepin voi nostaa ulos. Se onkin komennellut aika ajoin tuolta kajuutasta, ymmärtämättä mitä 20 mm vettä tunnissa taivaalta tarkoittaa pikkuisen koiran turkissa. Ja sen jälkeen taas kajuutassa. Illalla taitaa lämppäri taas huutaa, sillä kosteita vaatteita on.