Sunnuntai olikin hieman harmaampi kuin kesän aloituspäivä. Aamupäivällä vettä satoi kaatamalla, eikä tehnyt mieli mennä edes ulos.

Pääsimme kuitenkin veneelle neljän aikoihin lounaan ja luistelunäytöksen jälkeen. Siinä välissä kippari oli käynyt lainaamassa äitin 30 vuotiasta elnaa ja ommellut sprayhoodin, toivon mukaan kesän kestävään kuntoon. Taisi vika olla polkimessa, kippari kun oli yrittänyt paksulla langalla. Toisaalta, elnakin rupesi yskimään sprayhoodin jälkeen, ja alalanka ei siinäkään enää ihan oikein mene.

Isopurjekin saatiin paikoilleen, joten mikäs siinä. Pikasiirto voi alkaa. Ensimmäinen varsinainen lokimerkintä tehtiin klo. 17.40, lähtö Porvoon joesta. Lähdön hetkellä, tuulimittari kyllä näytti jotain, mutta joen pinta oli peilityyni. Hyvä niin, eihän purjeita muutenkaan tässä tavallisesti voi käyttää.

Vettä olimme ottaneet jo edellisenä päivänä laskupaikalta, ja nyt oli vuoro pysähtyä löpöä täydentämään. Kun 50 litraa oli mennyt, rupesi kippari jo hermoilemaan. Tuleeko taas yli? Siististi kuitenkin tankkasimme enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhdellä tankkauksella, kokonaiset 67 litraa. Tämä varmaan kestää jopa kesäloman, jos ei ole kovin kylmä. Lämmitin syö kolme desiä tunnissa.

Haikkoon selälle kun päästiin, sumu sakeni entisestään. Samalla virisi melkein 5 m/s tuuli, täysin vastainen ja lämpötilakin tippui aivan selvästi. Kippari innostui tuulesta sen verran että ehdotti ihan parin vendan heittämistä. Kapteenska ei tästä lämmennyt, ja pari viimeistäkin mailiä mentiin rautapurjeella.

  
Harvemmin on sellainen sumu ollut, että perille päästyä ei olisi omaa laituria näkynyt. Mutta nyt ulommaisen pojun kohdalla, hädin tuskin tunnisti laiturin porttia. Kiinnittymin sujui hiljaiseen laituriin vaivatta, ja tarkistusten jälkeen luukut laitettiin lukkoon odottamaan seuraavaa viikonloppua.