Wappuaattona venyimme töissä aivan liian pitkään, ja olimme Kannelmäen Prismassa vasta neljän jälkeen. Olisi luullut että siellä olisi ruuhkaa, mutta ei mitään poikkeavaa. Pois pääseminen olikin sitten oma tarinansa.

Laiturista pääsimme kuitenkin irroittatumaan klo 19.30 mukavassa auringonpaisteessa ja hädin tuskin huomattavassa tuulen vireessä. Tuuli oli tietysti vastainen, eli rautapurjeella puksutettiin eteenpäin. Tosin olihan meillä ainakin ulkonäöllisesti mukavampaa kuin Pohjois-Savon vappuaaton aamu. Saareen pääsimme heti yhdeksän jälkeen. Pari muutakin venettä oli laiturissa, samoin naapurissa.

   

 Matkalla olimme jo nauttineet vappueväät, joten iltateen yhteydessä saimme munkkirinkilät tuhottua. Uni tuli aika mukavasti, olihan sisätilan lämpökin saatu nostettua kahdeksaantoista asteeseen. Kevyt liplatus säesti nopeasti alkanutta kevyttä kuorsausta.

Tuuli kuitenkin yltyi yön aikana, ehkä hieman kääntyikin. Puoli kolmen aikaan aamuyöstä kippari heräsi ja kiroili mielessään. Joku köysi oli löysällä ja paukutti mastoon epääsäännölliseen ärsyttävään tahtiin. Ilmeisesti kapteenska oli havahtunut samaan asiaan, sillä kipparin katsoessa kelloa, hän ärsyyntyneesti kysyi mistä meteli johtui. Kipparin ei auttanut muuta kuin hypätä lämpimästä punkasta ylös, pukeutua ja kiivetä kannelle.

Kipparilla oli syyllinen tiedossa jo siinä vaiheessa kun sängystä nousi. Ensimmäistä kertaa mukana oleva genakkerin falli ei ole vielä ihan oppinut tavoille. Tuulen yltyessä, se tietysti rupesi paniikissa hakkaaman mastoa. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että kippari ei muistanut enää kuinka ärsyttävää tuolainen kolina on, eikä siten varmistanut kaikkia köysiä ennen yöpuulle menoa.

Kapteenskan kuorsaus alkoi pian sen jälkeen kun äänet katosivat, mutta kippari jäi tuijottelemaan viimeisimpiä säätietoja. Tarkoitushan oli suunnata vappupäivän Helsinkiin katsomaan eväiden syöjiä mereltä päin. Tuuli oli kyllä aivan oikean suuntainen matkakohdetta ajatellen. Sitä oli jo yöllä hieman enemmän kuin lomapurjehtia kaipaa, erityisesti kun lämpöä on vain pari astetta nollan yläpuolella.  Kipparikin nukahti aikanaan.

Aamulla noustiin vasta hieman ennen sitsemää. Koirat saivat pikkulenkin samalla kuin kippari pohti vaihtoehtoja. Tuulta riittää, viileätä sellaista. Eli matkanteko olisi nopeata. Aamupalan yhteydessä kuitenkin todettiin, ettei ole mikään pakko lähteä tuollaiseen puhuriin vaikka mitenkä myötäinen onkin. Jatkamme siis vapun viettoa saaritukikohdassa. Katsotaan miten viikonloppu etenee.