Päivä alkoi siis kellon kilinään aamuviideltä. Kippari kioroili kun katsoi ulos, sillä mikään ei liikkunut ja läheisen Isokarin mittari kertoi kokonaisest metristä sekunnissa tuulta. No, kun ylhäällä oltiin niin koirat ulos ja katsomaan merelle mitä tapahtuu.

Onneksi hieman hidastelimme ja irroitimme köydet vasta 6:45. Tuuli oli jo virinnyt ja saimme purjeet ylös ennen kuin poistuimme Katanpään lahdesta. Vauhtiakin tuli noin neljä solmua. Kippari kaivoi jo esille genaakkeein jotta saisimme lisää vauhtia, mutta kun kaikki oli nostamista vaille valmista, kapteenska paineli jo yli kuutta solmua. Eihän siinä tarvita muita apuja.

Painelimme 50 mailia purjeilla ja koko matkan keskinopeudeksi tuli 6 solmua. Niin kovaa ja pitkää emme ole ikinä tulleet. Kapu laittoi pohjat mittariin, 7,8 solmua tosin puuskassa. Mutta yli seitsemää painettiin toistakymmentä mailia ja muutenkin yli kuutta. Kun vauhti välillä tippui alle kuuden tuntui kuin vene olisi pysähtynyt. Suhteellisuuden tajuhan siinä hämärtyy. 

Rauman ohitimme jo yhden aikoihin iltapäivällä, emmekä edes pysähtyneet koiratauolle. Sellaista vauhtia pidettiin, että rantauduimme Luvian Laitakariin klo 16.10. Siinä sitten koirat sai kaiken hoidettua ja me söimme hieman pullaa teen kanssa samalla kun turistiin viereisen veneen Vaasalaisten kanssa. Olivat kotimatkalla Porvoosta josta olivat hankkineet uuden veneen. Ja eikös meidan kilpasiskot Rauman kohdalta olleet myös Porvoosta ja kuulemma matkalla Vaasan kautta Höga Kustenille. Heidän kanssa emme jääneet juttelemaan, lapsilauma oli sen verran iso ja ilmeisesti ruokatauolle pysähtyivät.

Nyt olemme ohittamassa Poria. Erinomaista tuulta ei kannata hukata, sillä ennuste seuraaville päiville on surkea ja tietää moottorimarssia. Mittarissa päivälle on jo 75 mailia, joista siis vain 6 “turhaa” koiratauon takia. Emme pysähdy Porin Reposaareen, sillä sehän on jo tältä päivältä kiinni, sesonki kun ei ole vielä alkanut. Jatkamme matkaa Merikarvialle saakka, sinne on matkaa enää vajaa parikymmentä mailia.