Kipparin unelma purjehtimisesta jäi unelmaksi. Tuuli oli täysinvastainen, ja vaikka valkoista vettä oli kohtuullisen runsaasti emme lähteneet sille linjalle. Juhannusaatoksi halusimme paikan satamassa ja ajoissa perille että ehdimme hieman nauttia illasta. Moottorilla siis jatkoimme matkaa ja poikkesimme väylältä suoristamaan matkaa aina kuin voimme. Perillä Kaskisen idyllisessä kaupungissa olimme heti kolmen jälkeen iltapäivällä.

Aamun pienet pisarat olivat päivän mittaan vaihtuneet aina välillä pilkahtelevaan aurinkoon. Perille päästyämme oli suorastaan helle. Sataman kahvilassa ihmiset istuivat shortseissa ja paitahihasillaan syömässä jäätelöä ja tankkaamisen, septin tyhjennyksen sekä vesitäydennyksen jälkeen, myös me istahdimme hetkeksi rentoutumaan aurinkoon.

Jätskin jälkeen lähdimme katsomaan Suomen pienintä kaupunkia. Kuten Suomen kaikki kaupungit, myös Kaskisten keskusta oli juhannusaattona täysin autio. Kaikkihan ovat lähteneet “maalle” mökkeilemään. Täällä ne mökit ovat vierasvenesataman vieressä kulkevan lossin päässä. Ja kyllähän tämä on kaunis paikka näin kesäisin. Junaradan toisella puolella on kuulemma sitten vähemmän idyllistä kerrostaloineen yms. Tosin kerrostalot taitavat olla korkeintaan kolmekerroksisia, eli mistään ihan kauheista lähiöistä ei taida olla kyse. Mutta selkeä “luokka”-jako taitaa olla täälläkin.

Pääsimme takaisin veneelle juuri sopivasti ennen sadekuuroa. Iltaa olemme viettäneet rauhallisesti ranskalaista kuohuvaa kilistellen ja hieman iltapalaa syöden. Koirat olivat väsähtäneet lenkin jälkeen ja nukkuvat rauhallisesti. Myös me olemme väsähtäneet, erityisesti seuraavien päivien tuuliennusteisiin. Niiden kanssa on vain elettävä. Huomenna matka jatkuu, mutta minne, siitä ei ole vielä tietoa. Bergö on n. 40 mailin päässä, ja Vaasa siitä enää 20 mailia. Voihan olla, että päräytämme perille saakka, jotta moottorilla ajo loppuu.