Sunnuntaina kippari heräsi sateen jälkeiseen Vaasaan normaaliin aikaan ja lähti koirien kanssa aamulenkille. Lyhyellä Vaskiluodon kuntoradan pätkällä kapu kaipasi kapteenskaa ja tuulta. Kippari nimesi metsän uudestaan Hyttyspesäksi, sillä miesmuistiin kapu ei ole viuhtonut niin paljon. Kapteenskan seurassa sellaista ei tarvitse tehdä, kaikki ötökät seuraavat häntä. Oliskohan kuitenkin ollut kyseessä joku uusi extreme viritys Tropiclandian ja Wasalandian asiakkaita varten?

Aamulenkin jälkeen alkoikin luksuspäivä. Kuljettaja saapui laiturille hakemaan meitä, ja kuljetti meidät suoraan aamiaispöytään jossa mannapuuro höyrysi ja uunista tulleet sämpylät polttivat varomattoman sormia. Aamiaisseura oli joviaalia ja vatsa täyttyi alta aikayksikön.

Aamiaisen jälkeen, ensimmäinen koneellinen pyykkiä saatiin jo siirrettyä kuivausrumpuun ja kapun herkät villa-aluskerrastot pesuvuoroon. Sitten olikin ulkoilun vuoro ja pääsimme tutustumaan lähiympäristöön. Tässä vaiheessa kaupat olivat avanneet ovensa ja kippari pääsi kauppaan kevyitä täydennysostoksia suorittamaan. Mukaan tarttui mm. uusi palovaroitin, jossa erityisesti kapteenska varten oleva toiminto: kokkailun yhteydessä häiritsevien hälytysten kuittauspainike. Kauppareissun jälkeen kuin tyhjästä isäntä ja emäntä olivat taikoneet mahtavan rillilounaan. Mikäs elämässä voisi olla ihanampaa kuin valkosipuli-, sipuli-, tomaatti- ja pekoniherkkusieninyytit? Kyytipojaksi hieman possua, kanaa ja makkaraa, joka kulautettiin alas parin viinilasin kera. Jälkiruuaksi oli ihanaista vadelmakakkua. Hämmentyneenä kapu seurasi, kun tiskitkin hävisivät pöydästä eikä itse tarvinut liikauttaa evääkään.

Lähdimme pienelle kiertoajelulle katselemaan sekä Vaasaa että Rosindaa. Samalla saimme ruokatarvikkeet toimitettua veneen jääkaappiin. Köpikin tapasi vanhan kaverinsa.

Jatkoimme matkaa ja näimme kaunista aurinkoista Vaasaa. Sitten SE tapahtui. Kapu ei nyt aivan aktiivisesti ja intohimoisesti Strömsötä seuraa, mutta aina sieltä täältä jaksoja tulee katseltua. Niin kuin monella meistä, myös kapulla on useasta TV ohjelmasta romantisoituja mielikuvia. Strömsö on idylli, jota tietysti kuvataan jossain ihanassa saaristomiljöössä. No, eihän miljöö mikään huono olekaan, mutta niin lähellä Vaasan keskustaa, että mielikuvat karisee. Ja kuvasta voi nähdä että vanhan kartanon mietelauseetkin kertovat lievästä harhasta. Ja näin ne unelmat ja mielikuvat romahtavat.

Onneksi illalla pääsimme vielä ihaisen pehmeään saunaan, joten kapu pääsi puhdistautumaan ja jatkamaan unelmointia.

Päivän aikana ei myöskään tarvinnut huolehtia koirien ulkoilutuksesta. Eeva-neiti oli hyvin aktiivinen ja ymmärtäväinen koiranhoitaja. Ei varmasti tarvinnut Lolan ja Pepin istua jalat ristissä ja miettiä pääsiskö ulos.

Kaikki ihana päättyy aikanaan ja nukkumaan mentiin kohtuu ajoissa, sillä päivän emännällä koitti arki maanantai aamuna. Säätietoja tarkkailtiin tarkasti, sillä luvassa oli ensimmäinen työmatkapyöräily moneen vuoteen.’

Elämän luksus muodostuu usein pienistä yksinkertaisista asioista. Me saimme nauttia sunnuntain upeassa kelissä, ihanassa seurassa, rauhallisesti puuhastellen.

Kiitos Jaana, Petri, Pentti ja Eeva aivan ihanasta ja ikimuistoisesta päivästä! Porvoossa vieraspetit jo odottavat teitä.