Vindhamnista ei tarvinnut puksutella moottorilla kuin muutama maili, kun jo saatiin purjeet vedettyä ylös. Ensimmäisellä halsilla pääsimme mukavasti itään Sundsvallin lahdelta. Sittenhän piti kääntyä etelään. Etelänpuoleista tuulta riitti koko päivän 6-10 m/s mutta kapua ei jaksanut ykkösreiviä vetää kakkosreiviin, joten kallellaan mentiin koko päivän.

Onneksi sai vedellä pitkiä halsseja ja matka eteni kohtuullisen hyvin. Styyrpuurin halsseilla tosin saimme mennä vasta-aallokkon, jota osin riitti ihan muillekin jakaa. Välillä melkein kuuden solmun vauhti pysähtyi kolmeen solmuun, kun aallot paiskasivat keulaan ja vene rämähti aallon pohjaan tömähtäen. Epämukavaa ja hieman raivostuttavaa. Säätiedotuksen raja kovemman tuulen ja heikomman tuulen välillä näytti pitävän paikkansa hämmästyttyvän hyvin. Aina kun meni liian lähelle rannikkoa tuuli ja aallot vähenivät, ja seuraavalla halssilla kun palasi, tuuli ja aallot taas löytyivät.

Päivä oli taas pitkä, kai tuossa välillä joku paikka olisi löytynyt mutta Mellanfjärden oli suunnitelman mukainen. Noin 30 mailin matkasta tulikin sitten reilun neljänkymmen kryssiminen. Mutta siis purjeilla. Olimme katsoneet telkkarin säätiedotusta ja siellä tyttö lupasi sadetta joka kastelee kaikki ruotsalaiset jossain vaiheessa päivää. No, meitä suomalaisia tämä ei päivän aikana koskenut, muutama pisara tuli kiinnittymisen jälkeen.

Mellanfjärden on pieni paikka, ja ihastuttavin näkymä lienee rannassa olevat rakennukset. Vähän kuin vanhan Porvoon ranta-aitat. Kapteenska kävi koirien kanssa pidemmällä lenkillä illalla, mitä muuta lie löytänyt.