Agöstä lähdimme kohtuullisen ajoissa. Koska aivan saaren vieressä oli hylkeidensuojelualue, kiersimme sen ulkosyrjää pitkin. Ja huolimatta moottorin jylinästä, hylkeiden ulvonta ja haukkuminen kantautui veneeseen. Kapteenska tiiraili ja löysikin luodot jossa hylkeet paistattelivat aamu-auringossa.

Tuuli oli hieman kevyt aamupäivällä, joten moottorilla menimme taas muutaman tunnin. Sitten taas löysimme sen ja loppumatka sujui upeassa kelissä purjehtien. Reivikin piti vetää.

Sisäänajo satama-altaaseen oli jonkin verran jännittävä. Maininkia oli ja allas pieni sekä kiviä lähellä väylää. Kaikki kiinnittymis valmistelut suoritettiin sataman ulkopuolella keinuvalla alustalla. Ja sitten tiukka katse kohti linjatauluja, ja tiukka käännös rauhalliseen satamaan aallonmurtajan kulmalta. Maininkia tosin riitti koko yön, eikä useasti ole niin keinuvassa veneessä tarvinut öisin nukkua. Kapu mietti jatkuvasti ankkurin pitävyyttä.

Tälläkin saarella olisi luontopolkuja riittänyt, onhan se yksi Ruotsin suurimmista. Iltapalan jälkeen jaksoimme kuitenkin taivaltaa vain toiselle puolelle saarta, hyttysmetsän läpi.

Taas oli aika käydä nukkumaan. Olimme päätyneet aikaiseen lähtöön, suuntana suoraan kohti Öregrundia n. 60 mailin matka. Tuultakaan ei ollut aamupäiväksi luvattu.