Lustiholmenista lähdimme ihanassa auringonpaisteessa. Ensimmäiset mailit sujuivat myötätuulessa, ja päätimme katsoa Hernön saaren kulmilla olisiko ihan genaakkerikeli. Ei ollut.

Hernön kulmilla tuuli kiersi ympyrää eikä sitä oikein ollutkaan. Edellä menijät olivat puskeneet moottorilla hieman pidemmälle ja ihmettelimme miten pääsivät purjeilla niin mukavasti. Ja niin mekin puksutimme pienen matkan eteenpäin ja löysimme sen tuulen. Vastaisen tietysti, mutta pääsimme kryssimään mukavaa vauhtia.

Matkamme kohde oli Vindhamn, juuri Sundsvallin ulkopuolella oleva Sundsvall Segelsällskapetin satama. Satamakirjamme kuvat näyttivät että liikkumistilaa olisi mukavasti, mutta allonmurtajan sisälle kun pääsimme, huomasimme että tilaa on niukasti, paikkoja vähän ja tuuli epämukavasti sivuttainen.

Saimme kuitenkin paikan laiturin päästä ja koirat pikaisesti maihin. Septityhjennys oli saman laiturin päässä, aivan kallioiden vieressä. Totesimme ettei siinä tuulessa manööveriä kyllä yritetä. Muutama muu veneilijä kävi katsomassa ja päätyivät samaan lopputulokseen, moottorin huutaessa pakilla, kun kippari totesi ahtauden ja tuulen ikävän vaikutuksen. Hoidimme septin tyhjennyksen aamulla, kun laituri oli tyhjentynyt ja tuuli olematon. Mitäs siinä, kun voi köysillä vetää oikealle paikalle.