5.7.2015 Rödhamn

Koska aamulla ei tuulta oikein ollut, emmekä olleet päättäneet minne mennä, lähdimme liikkeelle vasta kymmeneltä. Satamalahdesta päästyämme kipparille rupesi tulemaan mieleen, että kevyelläkin tuulella voi purjehtia kun ei ole liian pitkää matkaa edessä. Aamu oli pilvinen ja ajelimme kuitenkin hetken aikaa moottorilla. Kapteenska meni kajuuttaan hoitamaan tiskiä ja kapu jäi vahtimaan tuulimittaria. 

Hetken päästä kippari käänsikin keulan kohti tuulta ja kiskaisi isopurjeen ylös. Genua vedettiin esille ja vauhtia oli melkein kolma solmua. Tuulen suunta oli varsin mukava sivuttainen, ja hetken päästä kapu ryhtyi vetämään genaakkeria esille. Kun tuuli pullisti kevyen tuulen purjetta kokonaisella 2 m/s voimalla, ampaisimme jo kolmen ja puolen solmun vauhtiin. Ja sillähän pääsisimme ajoissa Rödhamniin, joten asetuimme kevyeen hiljaisuuteen. Siinä vauhdissa ei edes keulan kohinaa kuullut ellei sitten mennyt kuuntelemaan. Merikin oli tyyni.

Puolen päivän jälkeen olimme päässeet Maarianhaminan päiväruuhkan keskelle. Kaikki siellä poikkeavat matkustaja-alukset olivat näkyvissämme yhtä aikaa. Siinä sitten hiivimme eteenpäin kolmen solmun vauhtia katsellen kuka menee minnekin ja koska. Kapu kuunteli VTS liikennettä pysyäkseen selvillä siitä, kuka oli menossa ja mitä kautta. Kaikki muut menivät sopivasti nenän ohi mailin päästä, mutta viimeisenä Tukholmaan suuntaan matkaava Amorella tuli ulos juuri parahiksi, kun olisimme olleet keskellä väylää kellumassa. Kippari supisti genaakkerin ja käänsi kurssia ettemme nyt ihan alle jäisi. Kun jättiläinen oli mennyt, palasimme omalle kurssillemme ja päästimme genaakkerin taas töihin. Tässä vaiheessa aurinkokin paistoi aivan erinomaisesti.

Ihan loppuun saakka emme jaksaneet. Tuuli oli niin kevyt, että viisi mailia ennen määränpäätä purjeet laskettiin ja moottorilla jatkettiin perille. Kipparin laiskuus muutaman jiipin välttämiseksi taisi olla perimmäinen syy. Toisaalta, koirien oli aika päästä rantaan. Ja hieman pizzan haju jo tuoksahti kapun nenässä. Eiliseltä tortilla illalliselta jäi nääs jauhelihaa yli.

Nyt varmaan nautimme varjosta hetken aikaa ja katsomme mihin tuuli huomenna vie. Ainakin aamulla luvattiin vielä mukavaa idän puoleista kyytipoikaa, joka voisi vauhdittaa meidät vaikka Lappooseen saakka. Tosin matkaa on nelisenkymmentä mailia, eli pitkä päivä tulee, ellemme jää johonkin matkan varrelle.

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s