12.7.2015 Kipparin hikinen keskipäivä

Kippari ei tunnetusti tykkää palelemisesta, niinpä hän pukeutuu sen mukaisesti, että voi seistä paikoillaan ohjaamassa tuntikausia palelematta. Niinpä lähdön hikisten hetkien jälkeen, oli aika vaihtaa kaikki kerrastot kuiviin. Siinä sitten kapteenska purjehti kun kapu tasaili hengitystä ja päivitteli blogia.

Olimme jo kääntymässä taas etelään väylää pitkin, kun eilinen Ruotsalainen First 53 porhalsi ohi. Annoimmehan melkein kaksi kertaa pidemmälle veneelle selvää tasoitusta pitämällä isoa ykkösreivissä. Tuuli oli jo hieman laantunut ja kapteenskan mielestä reivin pystyi purkamaan. Kapu hyppi toimeen, ja niinpä 50-jalkaisen etumatka rupesi kuroutumaan umpeen. Hieman kyllä ihmettelimme touhua. Oliko meillä muka niin hyvät trimmit että sellaisen jättiläisen saa kiinni viiden metrin tuulessa? Taisi olla toisella paatilla osaamisen puutetta.

Hetken päästä, ruotsalaisten kannella alkoi kuhina ja viritys. Genaakkeriahan siellä vedettin esille. Pitkän tovin katselimme äherrystä, ja juuri kun he olivat saaneet purjeen ylös, kapu hyppäsi toimeen. Ja muistetaan että vaatetta oli taas riittävästi. Muutama minuutti myöhemmin, Rosindakin ampaisi vauhtiin paria solmua nopeammin. Ruotsalaiset olivat kuitenkin saaneet liian pitkän etumatkan ja heidän pallonsa näytti valtavalta. Istuimme nauttimaan lähes kuuden solmun vauhdista omalla kauniilla purjeellamme.

Iloa ja ihanuutta kesti liian lyhyen aikaa. Yhtäkkiä tuulen voimakkuus hypähti purjeen suositellun maksimin rajoille, ja sivusta tulevana kallisteli venettä epämukavasti. Niin pahasti että kapun oli taas liikuttava nopeasti. Siinä sitten irrottamaan nopeasti purjeen etukulmaa, mutta eikös se pieni sokka kovassa tuulessa pettänyt. Kiireen vilkka Leatherman pihdit taskusta ja pihdeillä irroittamaan. Siitä kun purje pääsi irti, oli tietysti skuuttiköysi aivan liian löysällä. Purje lepatti maston huipusta kuin lippu konsanaan. Siinä sitten kapu veteli sukkaa alas ja kaikki rauhoittui. Loppumatka mentiin perinteisesti isolla ja genualla, välillä virsarille viritettynä. Kapu kävintaas vaihtamassa kuivia kerrastoja päälle.

Hagon St1 laituriin rantauduimme hieman ennen kolmea, ja kymmentä yli olimme jo matkalla taas. Koirat olivat saaneet yrittää omia tarpeitaan, septi oli tyhjä, vesitankki täynnä ja kapteenska oli saanut jätskinsä. Siinä vaiheessa kapu vielä elätteli toiveita purjehduksesta. Sääennustehan oli luvannut heikkenevää ja sitten itään kääntyvää ja voimistuvaa tuulta. Väylääle päästyämme, purjeet pakattiin tiukasti pusseihin ja genua heitettiin sisään. Nyt etenemme n 5 m/s täysin vastaisessa tuulessa kapeata ja kivikkoista sisäväylää pitkin. Matkaa Rödjaniin. Enää vajaa kymmenisen mailia. Toivottavasti tilaa löytyy, ja saunaankin saataisiin varaus.

Leave a comment

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s