Olimme sopineet että Ida ja Markus tulevat mukaan viikonloppuretkelle. Alkuviikosta säätieteilijät olivat ennustaneet viikonlopuksi oikein myrskyä. Onneksi loppuviikkoa kohden tätä ennustetta kuitenkin hieman lievennettiin.

Perjantaina lähtöä valmistellessa Emäsalon mittari näytti vielä 18 m/s ja puuskissa hieman enemmän. Ja tietysti lounaasta. Parin tunnin aikana tuuli kuitenkin hieman laantui, ja kun olimme saaneet pizzat syötyä laiturissa ja köydet irroitettua, Svartbäckin selällä oma mittari näytti enää reilua kymmentä. Suunta oli aika hyvä ja pääsimme purjeilla vedettyä pitkin Emäsalon länsireunaa  pitkin aivan Kalvön eteläkärkeen saakka. Siitä jatkoimme viimeisen mailin Killingholmeniin iltaa viettämään. Tosin olimme kaikki sen verran väsyneitä, että painuimme pehkuihin.

Lauantai aamuna heräilimme rauhallisesti ja lähdimme kymmenen paikkeilla liikkeelle. Tuuli oli hieman laantunut ja pysytteli alle kymmenen metrin, puhaltaen lounaasta. Suuntasimme itään kohti Bockhamnia. Isopurjetta nostaessa se viimein sattui. Kesällähän kippari oli saanut purjeen kiinni reivikoukkuun. Silloin asia korjaantui vetämällä päälle hieman purjeteippiä. Nyt etuliikki jäi kiinni, ja etureunassa kankaan sisällä oleva naru katkesi täysin. Olihan uuden purjeen hankkiminen suunnitelmassa, se on jo vanha ja venynyt, mutta aikataulu oli suunnitelmissa hieman eri. Joten loppukesä mennään purje ykkösreiviin vedettynä.

Myötätuulessa kippari sitten myös viritteli genaakkeria ylös. Se olikin hieman sekaisin Hangon edustalla tapahtuneet nopean alasvetämisen jäljiltä. Aikaa tuhraantui liikaa, ja pari venettä pääsi ohittamaan. Lilluimme heikkenevässä tuulessa Pellingin eteläpuolelta ja ajaessamme Stora Brokholmenin ohi, huomasimme että siihen on saatu poijuja ja uusi betoniponttoonilaituri. Väkeäkin oli rannalla vaikka kuinka paljon iloisella mielellä palloa pelaamassa.

Olimmekin aikaisin iltapäivällä perillä, ja jaksoimme ottaa mukavat päikkärit jonka jälkeen grillailimme hieman karitsan paistia. Ruokailun jälkeen olikin lautapelin vuoro, ja vasta sen jälkeen jaksoimme mennä paistamaan lettuja muiden iloisten veneilijöiden seuraan.

Sunnuntai valkeni sateisena, mutta se ei haitanut kananmuna ja pekoni-aamiaisen nauttimista. Emme jaksaneet jäädä odottelemaan sateen loppumista, ja lähdimme paluumatkalle taas mukavassa myötäisessä. Tuuli oli kääntynyt ennusteen mukaisesti idän puoleiseksi. Kotisatamaan pääsimme sateen lakattua. Uusi kuuro tuli tietysti siinä vaiheessa kun kapu oli vielä viimeistelemässä veneen luukkujen sulkemista.