Veneen kanssa kun ei ole mitään tarvinnut tehdä, on jäänyt aikaa kaikenlaiseen muuhun. Puutarhaa on hoidettu, pressuja pesty ja muutama muu pieni homma hoidettu.

Upea syyssää yllyttää myös ulkoilemaan, ja niinpä sunnuntaina hyppäsimme autoon ja ajoimme Emäsalon kärkeen, Vaarlahteen. syksyllä emme ole oikein siellä käyneet. Talvella ja keväällä useamminkin, ja silloin väkeä on hieman vähemmän.

Saapuessamme perille, pysäköintialue ja tienvarsi oli tupaten täynnä. Autoja katsellessamme huomasimme että jokin yhteinen kokoontuminen oli meneillään. Vanhempia ja uudempia amerikanrautoja oli rivissä ja peräkkäin. Muutamissa oli kaikenlaisia tarroja erilaisista cruising-tapahtumista, joten selkeästi joku syys-cruising oli meneillään. Grillipaikalla olikin vilinää ja vilskettä, iloisen näkemisen merkeissä. Paikalla ei ollut pelkästään ukkoja, vaan näytti ihan perhe tapaamiselta.

Me jatkoimme matkaa metsäpolkua pitkin rauhallisen niemen kärkeen, joka oli upeasti tuulen suojassa ja auringon paisteessa. Ulapalle katsellessa huomasimme, että ihan kohtuullinen liikenne vielä oli. Suurin osa liikkuvista veneistä näytti pieniltä moottoriveneiltä, eli kalastajat olivat runsaslukuisena ulkoilemassa. Muutama isompi moottorivenekin liikkui horisontissa, mutta suuriman kaipuun aiheutti kuitenkin upeassa sivutuulessa kevyesti lipuva purjevene.

Emme voineet muuta kuin seurata menoa ihaillen.

Hetken päästä hieman rumempi ilmentymä ei kyennyt tunnelmaa latistamaan.

Kapteenska nautti iltapäivän lämmöstä täysin siemauksin.

Ja innostui tutkimaan merilevää tarkemmin

Peppikin nautti elämästä aika tavalla, eikä ihanat kanaherkut varmaan haitaneet menoa.

Nautiskelimme luonnosta ja retkieväistä. Mukana oli kaakaota ja kapteenskan leipomat ihanat korvapuustit.