Aamulla lähdimme liikkeelle hieman hitaasti, vaikka kelloa olikin katsottu ensimmäistä kertaa heti neljän jälkeen. Vuokra-auton piti olla valmiina puolelta päivin joten kiirettä ei ollut. Olimme kuitenkin vuokraamossa jo kymmeneltä, ja erinomaisen ystävällisen palvelun saattelemana saimme hieman paremman auton heti alle, ilman lisäkustannuksia.

Ensimmäinen matkakohteemme oli Curral das Freiras, Nunnien laakso. Kapu näppäili paikan auton GPS laitteeseen, joka nopeasti piirsi reitin. Jos tässä vaiheessa ilmaantui ilmeinen ominaisuus, turistiasetus. Laite nimittäin piirsi reitin pienimmille, kapeimmille ja jyrkimmille teille mitä löytyi. Bussipysäkkejä kyllä näkyi koko matkan, mutta tietyissä vaiheissa auton huutaessa ykkösellä, kapu ihmetteli pääsemmekö pystysuoraa seinää ylös lainkaan. Puhumattakaan siitä, että sivulle ei kannattanut katsoa….

Pääsimme kuitenkin perille ensimmäiselle näköalapaikalle mukavassa auringonpaisteessa.

Nunnien laaksosta jatkoimme matkaa Pico do Arieiron suuntaan. Huippu on Madeiran kolmanneksi korkein. Päätimme seurata reittiä jota opas oli suositellut. Tie vaikutti uudehkolta. Tien alussa oli aukiolo kyltti joka kertoi sen olevan auki vain valoisaan aikaan. Reitin puolivaiheella oli aivan uusi näköalatasanne josta pystyi katsomaan alas Nunnien laaksoon hieman eri kulmasta. Täällä nkyi myös valtava määrä istutuksia rinteillä, ilmeisesti maaperän kiinnittämiseksi.

Hetki puolimatkan jälkeen saimmekin sitten tuntea sää äkkinäisen vaihtelun. Pilvet iskivät päälle, eikä eteensä oikein tahtonut nähdä. Onhan se aina hieman jännittävää kapealla tiellä jota ei näe eikä tunne ajella eteenpäin odottaen mitä tulee vastaan ja riittääkö tien leveys. 30-40 nopeusrajoitukset eivät tuntuneet ollenkaan liioitelluilta.

Huipulla ei sitten paljoa näkynyt.

Matka jatkui koilliseen Ribeiro Freion kansallispuiston läpi. Emme pysähtyneet kävelemään, eihän siellä pilviltä mitään nähnyt. Hieman puiston rajan jälkeen kuitenkin tuli mukava paikka pysähtyä.

Pikaiselle iltapäiväleivälle pysähdyimme paikalliseen kahvilaan Faialin yhdellä seinämällä.

Seuraava pysähdys Porto da Cruzissa, josta näkyi myös Ponta de Rostoon saakka, Sao Laurentzion nimelle.

Lähtö Porto da Cruzista ei ollut niin helppo kuin olisikuvitellut. GPS tätisanoi yhtä ja kartturi nauroi vieressä toista. Lopputuloksena oli se, että kapu kuunteli gepsiä ja kapteenska haukkoi henkeä ja huusi eitä vieressä. Kierrettiin hieman kapeammalla tiellä, keskimääräistä jyrkemmällä alamäellä takaisin aloituspisteeseen ja päästiin kuin päästiin isolle tielle jonka ristimme motariksi. Gepsi tädillä oli vasen, oikea ensimmäinen  ja toinen hieman sekaisin jossain vaiheessa.

Ponta do Rostan näköalapaikalla olikin ihan reipas tuuli, mutta ei enää sadetta ja huimat näköalat.

 

Kanu iski gepsiin illan viimeisen paikan, jossain hotellin lähettyvillä. Alussa meni ihan hyvin, mutta Funchaliin tultaessa, laite valitsi reitin keskustan läpi. Muutamaa isompaa katua, ja yhtä pienempää jossa kapteenska taas huusi ettei sinne mennä. Hyvin mahduttiin eikä peilitkään osuneet mihinkään.

Kyllähän tällaisen päivän jälkeen kapulle Nunnien laaksosta hankittu likööripullo maistui….

Päivän kohteita voi katsella karttanäkymästä tästä.